Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Olin maannut kuumetaudissani jo monia päiviä mutta vasta nyt parantumiseni alkoi näyttämään mahdolliselta. Olin saanut syödäkseni enkä ollut enää niin heikkona. Kävelykin onnistui aika hyvin. Joka ilta kävin haukkaamassa raitista ilmaa Karjuvirneen kanssa. Ne ulkoilu hetket olivat ainoa asia, jota koko päivästä saatoin odottaa. Muuten makoilin vain tylsistyneenä sisällä. Nostin päätäni käpälistäni tarkkaillen Leimusilmän puuhia.
“Tiedätkö Tähtimötaivas, minusta olet jo niin hyvässä kunnossa, että voit siirtyä nukkumaan omaan pesääsi mutta älä vielä osallistu partioihin. Tule päivittäin tänne tarkistuttamaan itsesi”, hän naukui ja nyökkäsin. Nousin ylös pesästäni ja raahauduin hiljalleen ulos parantajalta. Päätäni ei enää särkenyt mutta minusta tuntui oudon tyhjälle. Monta kertaa parantajat olivat saaneet minut fyysisesti kuntoon mutta kertaakaan minusta ei tuntunut siltä, että olisin kokonaan kunnossa. Istuin soturien pesän sisäänkäynnin viereen. Olin hiukan hengästynyt mutta ainakaan en enää yskinyt.
Heräsin seuraavaan päivään omalta makuusijaltani. Minua ei huvittanut pätkääkään nousta mutta koitin silti punnertaa itseni ylös. Raahauduin leiriin istumaan ja tarkkailemaan menoja. Näin kissojen joukossa pienen Perhopennun, joka tassutteli partioihin lähtevien kissojen välissä. Mietin mitä hän mahtoi tehdä mutta pentujen ajatusmaailma oli niin erilainen kuin sotureiden, että en pystynyt edes keksimään mitään.
Istuskeltuani hyvän tovin suurin osa partioista olivat päässeet lähtemään jo aikaa sitten ja minä vielä istuin. En tiennyt missä Karjuvirne oli mutta olin ennen nukkumaan menoani jutellut hänelle pari sanaa. Kolli oli vaikuttanut iloiselle siitä, että olin päässyt pois parantajalta. Olin oikeasti vielä muutama yö sitten ollut aivan kuolemaisillani mutta ehkä Tähtiklaani oli päättänyt antaa minun kärsiä vielä muutamia kuita ennen kuin veisi minut metsästysmailleen.
Odoteltuani vielä jonkun aikaa ja kulutettuani turhaa aikaani – joka toisaalta ei ollut turhaa, koska koskaan ei voinut tietää milloin se loppui – päätin mennä parantajalle. Kävelin hiljaa sisään ja tarkkailin hetken mitä Leimusilmä teki ennen kuin aloitin puhumisen.
“Hei, Tähtimötaivas”, Leimusilmä naukui ja katsoi minuun. Yllätyin niin, että menin hetkeksi sanattomaksi. Luulin, että vanhempi kolli ei ollut huomannut minua mutta ilmeisesti askelteni ja hengitykseni ääni oli kantautunut hänen korviinsa.
“Huomenta”, sopersin ja istuuduin. Päässäni ei heittänyt mutta istuminen tuntui silti paremmalta vaihtoehdolta.
Tarkastettuaan minut Leimusilmä lähetti minut takaisin ulos. Hän sanoi, että luotti paranemisprosessiin ihan täysin. Olin ehkä iloinen siitä. Vai olinko? Oliko iloa olla olematta surullinen ja apea, omaan maailmaansa eksynyt kissa? Huokaisin ja istahdin takasin leirin reunalle ja katselin taas ympärilleni. Toisten kissojen seura minua ei niinkään kiinnostanut eikä kyllä mikään muukaan. Tarkkailin ympärilleni vain koska minulla ei yksinkertaisesti ollut muuta tekemistä. Toivoin, että Karjuvirne ilmestyisi jostain kolostaan pian, koska hän oli ainoa kissa, jonka seura minua yhtään kiinnosti. Olin aika monta kertaa lyhyen elämäni aikana ollut kuoleman käpälissä mutta se oli päästänyt minut aina menemään ja olin selvinnyt kuin ihmeen kaupalla. Hyviä esimerkkejä olivat vaikkapa Mutalammen kanssa käynyt sekasotku, sodan taistelun tiimellyksessä tullut iso haava ja no tämä sairaus. Aina, kun olin luullut kuolevani Karjuvirne oli ollut tukenani. Olin nyt varmaan tosi harhainen mutta Karjuvirne tuntui oikeasti välittävän. Hän oli ainoa kissa, jonka tunsin ja hän oli ainoa, jonka kanssa halusin viettää sen ajan mitä minulla elämässäni oli jäljellä. Siinä paha missä mainitaan – Karjuvirne tassutti partionsa kanssa leiriin. Hänen katseensa osui minuun ja heilautin häntääni hänelle tervehdykseksi. Pidin kuitenkin neutraalin ilmeettömän kasvoni paikallaan. Odotin, että kolli tulisi juttelemaan minulle, jos tulisi. Toisaalta miksi hän tulisi. Soturi kuitenkin suuntasi minua kohti ja turkkini alla alkoi kuumottaa ja kihelmöidä.
//Karju?
