Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Kissojen virratessa leiriin minun teki mieli juosta pakoon. En pitänyt suurista kissa joukoista varsinkaan sodan jälkeen. Sota oli turmellut kasvoni täysin ja lisäksi jättänyt jonkinlaiset traumat minuun.
”Mitä sinä olet tehnyt näiden kuiden aikana? Oletko pysynyt poissa vaikeuksista?” Karjuvirneen kysymys yllätti minut.
“Ai joo. Öö… olen. En ole saanut montaakaan rangaistusta”, kerroin. Äänen sävyni oli muuttunut kireämmäksi ja vilkuilin aukiota säännöllisesti. Minua ahdisti olla kissojen keskellä varsinkin, kun sota oli alkanut niin rauhallisesta tilanteesta. En jaksanut pelätä kissajoukkoja enään vaan halusin tunteesta eroon mutta, kun tunsin ahdistuksen nostavan päätään sisälläni en enää tiennyt mitä tehdä.
“Olen kai vaan koittanut elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. En tiedä mitä muutakaan voisin tehdä”, sanoin nopeasti. Oli oltava varuillaan, ettei kukaan kuolonklaanilainen ottaisi sanojani pahalla. En tarkoittanut niillä suorastaan mitään pahaa vaan haluisin vain sanoa jotain. Hengitykseni kiihtyi hiukan, kun ahdistus kasvoi. Koitin hengittää rauhallisesti mutta epämukava olo ei lähtenyt. Tunsin epätoivoa. En halunnut, että Karjuvirne joutuisi näkemään minut taas avuttomassa tilassa.
//Karju?
