Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Makoilin pitkälläni makuusijallani. Silmäni pysyivät hädin tuskin auki. Olin aivan todella uupunut. Olimme päässeet ehkä eroon kuolonklaanilaisista mutta outo ilmapiiri oli jättänyt jäljen ainakin minuun. Sain yhtäkkiä yskäkohtauksen. Yskä hakkasi rintaani ja ravisutti minua. Kurkussani tuntui hirveä kipu. En jaksanut kuitenkaan tehdä asialle mitään.
Aamulla pakotin itseni nousemaan pedistä. Olin edelleen uupunut eikä asiaa auttanut se, että olin heräillyt pitkin yötä monen monta kertaa yskimään ja muutenkin vain. Olin jo niin väsynyt, että vaikea oli pitää silmiä auki ja ajatella. Haukottelin tassuttaessani partioni perässä ulos leiristä. Minut oli määrätty partioon Karjuvirneen ja parin muun kissan kanssa. Tassutin kollin vierellä hiljaisena. Yskähtelin välillä kivuliaasti. Tiedostin kuinka laihaksi olin käynyt pitkän huonosti syömisen seurauksena ja yskiminen sai heikon kehoni vavahtelemaan.
“Oletko kunnossa?” Karjuvirne kysyi ja katsoi minua silmiin. Kohtasin hänen melkein jopa pirteän katseensa omalla väsyneellä katseellani ja se sai hänen katseensa näyttämään vieläkin eloisammalta ja pirteämmältä.
“Ei minulla ole hätää”, nau’uin vaikka ihan tiesin itsekin, että valehtelin pahan kerran. Minulla oli todella huono olo. Karjuvirnekin näytti epäilevältä.
“Ihan totta”, kähisin mutta jouduin pysähtymään yskiäkseni, koska yskänpuuska oli niin voimakas.
“Otetaan muut kiinni”, kähähdin ja otin pari harppausta vain todetakseni, että se sai pääni aivan pyörälle ja jouduin kävellä hitaammin.
//Karju?
