Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin Hiilihampaan kysymyksen mutta en vastannut ihan heti. Olin täysin keskittynyt työntekoon enkä olisi halunnut jutella mutta en voinut muutakaan kuin keksiä vastauksen. Pujotin oksan toisen puolen loppuun asti ennen kuin vastasin.
“Meillä menee oikein hyvin. Kuutassu tekee hyvää yhteistyötä kanssani”, väistin Hiilihampaan oikeaan kysymykseen vastaamisen sukkelasti. En kokenut todellakaan olevani itsekkään valmis olemaan soturiksi saatika sitten mestariksi. Soturina olemisessakin oli paineita mutta sitten, kun piti ohjata nuorempaa kissaa. Olisin toivonut, että minulle olisi annettu enemmän aikaa kasvaa rauhassa, koska kokemuksen kautta opitut asiat on helpompi opettaa toisille. En ollut itse edes kovin hyvä saalistaja taistelusta puhumattakaan niin miten sitten pysytyin muka opettamaan toiselle kissalle jotain.
“Sepä mukava kuulla”, Hiilihammas naukui. Turkkini alla kihisi levottomuuden tunne mutta pysyin silti ilmeettömänä ja yritin näprätä oksaa oikeaan kohtaan. Oksa oli itsepäinen enkä oikein saanut sitä punottua seinään, joten se jäi törröttämään ikävästi. Koin suurta häpeää jo valmiiksi siitä, että vanhemman soturin oli täytynyt auttaa minua ensimmäisen oksan kanssa ja nyt, kun seisoin turkki litimärkänä ja epäonnistunut työ silmieni edessä minun teki mieli purskahtaa itkuun ja juosta pois. Sen sijaan katsoin Hiilihammasta närkästyneesti.
“Onko tuo tarpeeksi hyvä?” kysyin äkeästi ja astuin sivuun. Vesinorot valuivat jo pitkin kasvojani ja tekivät tilanteesta vieläkin ikävämmän. Kaiken lisäksi huomasin Hiilihampaan olevan jo valmis omassa työssään. Viha alkoi kihistä suonissani ja minun teki mieli kynsiä Kyyhkypyrähdyksen silmät päästä, kun hän oli antanut meille tämän tehtävän, jossa sain vain nöyryyttää itseäni pahemmin.
//Hiili?
