Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Karjuvirneen sanat saivat kyyneleet kihoamaan silmiini. Hytkähtelin vielä hetken yskän puuskasta ja kömmin sitten pystyyn. Olin selvinnyt leiriin asti ja pitäisi selvitä vielä sisään parantajan pesään. Tuntui siltä, että halusin vain luovuttaa ja antaa sairauden viedä minut mukanaan Tähtiklaanin metsästysmaille, jos Tähtiklaania edes oli olemassa. Jos se oli todella olemassa, miksi se kidutti minua tällä tavoin.
“Jaksan”, kähisin vastaukseksi Karjuvirneen aiempaan kysymykseen, jonka olin melkein jo ehtinyt unohtaa. Päässäni takoi kauheasti ja silmissäni vilisi mutta Karjuvirneeseen nojaaminen auttoi paljon. Kävelimme hitaasti sisään ja, kun vihdoin pääsin puhtaille makuualusille makaamaan oli kuin olisin päässyt jonnekin ylimaallisen ihanaan paikkaan. Kuulin Karjuvirneen puhuvan jotain mutta ääni kuulosti siltä että se olisi tullut monen seinän takaa. En saanut sanoista selvää. Silmäni lupsuivat kiinni ja menetin tajuntani.
Heräsin ilmeisesti ihan hetken päästä, koska mikään ei ollut muuttunut paitsi, että Karjuvirne oli lopettanut puhumisen. Hämmennys vei nyt ajatuksiani vaikka en todellakaan ollut perillä mitä niissä sen suuremmin liikkui.
“Kuolenko minä?” kysyin ääni rohisten. Ääni ei tuntunut omaltani eikä mikään muukaan tuntunut todelta. En edes nähnyt kunnolla ja kuumotuksen tunne joka puolella kehossani sekä kipu päässäni ja kurkussani sai minut luulemaan, että loppu todella oli lähellä. Ehkä olikin vain kaikille parempi, jos liittyisin Hopeahäntään tänään.
//Karju :'(
