Tähtimötassu
Kirjoittaja: Saaga
(tarina kirjoitettu 1.8.)
Tähtimötassun silmästä vierähti kyynel mutta naaras pyyhkäisi sen äkkiä pois. Hän kääntyi takaisin katsomaan Karjuvirnettä häpeissään purkauksestaan. Hän ei sanonut mitään mutta hänen sisällään raivosi tunnemyrsky. Hänen teki mieli painella metsään rymistellen ja kadota sitten jäljettömiin ja palata leiriin vasta, kun olisi varma, että voisi näyttää vain parastaan. Hän ryhdistäytyi ja hengitti huokauksin kerran sisään ja kerran ulos.
“Ei, en luovuta”, Tähtimötassu naukui tuimasti ja maisteli taas ilmaa. Karjuvirne varmasti ajatteli hänen olevan aivan surkea oppilas ja heikko, kun hän oli näyttänyt tunteensa toiselle. Hän sai haju jäljen toisesta hiirestä hetken ponnistelun jälkeen.
“Saanko vielä yrittää?” hän kysyi mestariltaan.
“Tottakai”, Karjuvirne naukui hymyillen kannustavasti. Tähtimötassu keskittyi hajuun ja paikansi sen. Hän lähti kohti hiirtä ja paikansi sen myös silmillään ja hiipi sitä kohti. Hän keskittyi todenteolla ja koki vahvaa halua onnistua. Lumen peittämällä maalla oli kohtalaisen helppo hiipia ja, kun tuli aika loikata Tähtimötassu teki sen varmasti ja tappoi hiiren nopealla puraisulla. Hän oli saanut hiiren! Tähtimötassu nappasi hiiren ja hymyili leveästi loikkiessaan Karjuvirneen luo.
“Sain sen!” hän naukui innoissaan ja hymyili. Sitten hän tajusi näyttävänsä taas vahvaa tunnetta Karjuvirneen edessä. Hän oli laskenut hiiren lumelle ja sen ruhon ympärille levisi verinen läikkä. Tähtimötassu katsahti hiirtä ja sitten taas Karjuvirnettä hän hymyili edelleen muttei niin leveästi, kuin äsken.
//Karju?
