Tähtimötassu
Kirjoittaja: Saaga
Tärisin kivusta. Kävelin nojaten kokopainollani – jota ei tosin ollut paljoa – Karjuvirneeseen, sillä heikohko oloni heikkeni hetki hetkeltä enemmän.
“Tähtimötassu?” kuulin Karjuvirneen äänen jostain kaukaa. Päässäni sekä vatsassani tykytti ja Karjuvirneen äänestä oli vaikeaa saada selkoa. Nostin katseeni hitaasti maan lumipeitteestä Karjuvirneeseen. Kokomaailma pyöri ympärilläni ja en saanut tarkennettua katsettani kunnolla. Sekä väsymys, kipu että järkytys saivat oloni tuntumaan kymmeniä kertoja huonomalta kuin se oikeasti oli.
“Jaksatko itse kävellä rinnettä ylös?” Karjuvirne kysyi hiljaisella äänellä, kun huomasi minun tapittavan häntä. “Ei ole enää pitkä matka, olemme aivan pian leirissä ja pääset parantajan luokse”, Karjuvirne naukui huolestunut katse silmissään. Lumimyräkkä oli laantunut miltei kokonaan ja nyt taivaalta leijaili vain yksittäisiä lumihiutaleita.
“Luulisin, että jaksan”, nau’uin heiveröisellä äänellä. Tiesin, että joka suuntaan sojottatavat veriset karvani ja pelokas ja heiveröinen olemukseni ei ollut sitä mitä olin aikaisemmin… noh suorastaan esittänyt olevani. Karjuvirne odotti, että lähdin kävelemään ja Kieroarpi kulki meidän edellämme. Jokainen käpälänaskel tuntui tuskaiselta mutta ylhäällä minua odottaisi makuupaikka, johon kävisin nukkumaan siksi aikaa, kun Liljatuuli ja Leimusilmä tutkisivat ja hoitaisivat häntä.
“Hyvin menee. Olemme kohta jo perillä, sitten pääset nukkumaan”, Karjuvirne tsemppasi minua ja astelin tiuhempaa tahtia vaikka tahtini oli silti aika hidas. Hidastin taas ja pysähdyin hetkeksi, koska kipu alkoi ottaa vallan. Jatkoimme taas, kun olin valmis jatkamaan. Saavutimme leirin ja kävelimme suoraan sen keskustaan ja laskeuduin makuulle jonkin matkan päähän nukkuvasta Sypressikuiskeesta, joka oli taistelun aikana rampautunut todennäköisesti lopullisesti. En välittänyt nyt hänestä vaan laskeuduin kyljelleni. Värisin kivusta.
“Kuolenko minä?” sanoin hiljaa ähkäisten ja nostin päätäni ihan hiukan. Yritin taas kohdistaa katseeni Karjuvirneeseen. En selvästi ollut järjissäni, koska päässäni pyöri hurjaa vauhtia ja kipu oli päällimäisenä mielessäni. Karjuvirne oli pelastanut minut. Olisin hänelle kiitollinen koko loppu elämäni.
//Karju?
