Tähtimötassu
Kirjoittaja: Saaga
Tähtimötassu loikki nopeilla loikilla Karjuvirneen kiinni. Miksi heidän piti mennä harjoituksiin juuri nyt! Karjuvirne jatkoi määrätietoisesti matkaansa ja vaikka Tähtimötassulla olisi ollut joku kysymys tuo ei olisi varmasti vastannut siihen vaan jatkanut reipasta nopeaa kävelyään. Tähtimötassun oli vaikea pysytellä mestarinsa tahdissa, koska tällä oli rutkasti pidemmät jalat ja enemmän nopeutta.
“Odota hiukan”, Tähtimötassu henkäsi hengästyneenä ja tajusi vasta sitten mitä oli tehnyt ja mulkoili Karjuvirnettä. Karjuvirne pysähtyi ja sai osakseen mulkoilua ja pahan katseen.
“Mistä tulee, kun olet noin jännittyneellä asenteella liikkeellä?” Karjuvirne sanoi hiukan hämmentyneenä. Tähtimötassu tuhahti.
“Eikö meidän pitänyt mennä “harjoituksiin”?” hän torjui Karjuvirneen kysymyksen ja painotti sanaa harjoitukset ja muutti ääneään samanlaiseksi, kuin Karjuvirneen oma oli. Karjuvirne käänsi päänsä eteenpäin ja lähti taas matkaan. Tähtimötassu seurasi kuuliaisesti ja jollain vanhalla puulla he pysähtyivät.
“Noniin”, Karjuvirne sanoi ja viittasi hännällään ympärilleen. “Mitä haistat?”
Tähtimötassu maisteli ilmaa. Hänellä oli vaikeuksia haistaa edes yksi hiiri mutta hän teki sen tälläkertaa. Hiiren myskinen haju kantautui Tähtimötassun nenään.
“Hiiren”, Tähtimötassu sanoi hiljentäen ääntään.
“Oikein hyvä”, Karjuvirne kehui. “Mistä se haju tulee?”
Tähtimötassu mietti ja maisteli samaansa hajujälkeä yrittäen hahmottaa mistä se on tullut.
“En tiedä”, Tähtimötassu parahti ja sulki sitten suunsa katsahtaen Karjuvirneeseen.
“En varmaan ikinä pääse soturiksi näillä taidoilla…” hän naukui hiljaa ja oli aivan itkemisen partaalla. Yhtäkkiä hän tajusi kuinka heikolta näytti toisen silmissä ja käänsi päänsä pois häpeissään. Hän vihasi puhumista ja häntä ahdisti kuinka tämä tilanne vaikuttaisi heidän ystävyyteensä. Hetkinen… ystävyyteen? Olivatko he ystäviä? Tähtimötassua sattui päähän kaikki tämä ajattelu. Hän ei tiennyt mitä tekisi vaan seisoi jäykkänä ahdistuksensa kourissa.
//Karju?
