Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
En ollut uskoa silmiäni. Nousin ylös leveästi hymyillen ja hihkaisin:
“Corona!” Räpyttelin silmiäni vieläkin hämmästyneenä. En ehtinyt ihmetellä ystävämme saapumista sen enempää, kun huomasin Ruskatassun oranssinkirjavan hahmon. Kyyneleet alkoivat norua silmistäni kuin sadepisarat ja täysin huomaamattani.
“Voi Ruskatassu! Missä sinä olet ollut?” sanoin yllättävän tyynesti valuvista kyynelistä huolimatta. Syöksyin syleilemään poikaani. Ruskatassun silmiin nousi pahoitteleva katse aiheutetusta huolesta.
“Olen pahoillani emo, että jouduitte olemaan huolissaan. Minun täytyi vain mennä etsimään muistiani”, Ruskatassu selitti ja hymyili varovasti, odottaen hyväksyntääni. Kyyneleet alkoivat valumaan entistä villimmin. Emo. Hän muisti. Hän muisti!
“Voi Ruskatassu kulta. Ei se mitään. Tärkeintä on, että muistat ja olet nyt turvassa”, sanoin ja katsoin emomaisesti syvälle kolli sinisiin silmiin. Niiskaisin nenääni:
“Anteeksi, että itken. Taivaslaulu, kokoa itsesi.” Naurahdin kevyesti.
“Ja Corona! Mistä ihmeestä sinä ilmestyit?” Kolli oli istahtanut alas siististi häntä etutassujen eteen kietaistuna ja katsoin minua rauhallisesti kirkkaan keltaisilla silmillään. Corona hymyili kohteliaasti:
“Löysin tieni viimein Dakotan ja muiden ystäviemme luokse ja siellä törmäsin Ruskatassuun. Ja tässä me olemme. Pentunne ovat kauniita.” Coronan katse siirtyi ihastuneena pentukaksikkoon tarkastellen ensin Kharonin kirjavaa turkkia ja eriparisilmiä, jotka toljottivat vieraita tulijoita ja sitten rauhallisena kököttävään tummanharmaaseen Deimokseen.
“Keitäs te olette?” Corona kysyi ja kumartui hieman alas ollakseen vähän enemmän pentujen tasolla. Kharon aloitti rohkeasti kertoen juuri sen nimen, jota olimme hänet pyytäneet esittämään klaanikissoille:
“Olen Haavepentu.” Käännyin poikani puoleen.
“Voit kertoa oikean nimesi Coronalle, hän on setäsi”, selitin ja katselin kuinka kolli tarkkaili eriparisilmillään ruskeaa kissaa hetken aikaa.
“Olen Kharon.”
“Ja minä olen Deimos, mutta minua kutsutaan Uskopennuksi”, Deimos selitti tyynellä äänensävyllä vaikuttaen tavalliseen tapaansa vanhemmalta mitä oli. Corona jatkoi pentujen kanssa juttelua ja minä katsoin Merkuriusta silmiin onnellisesti hymyillen.
//Mer? Tai Kharon?
269 sanaa
