Talvikkitakku
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitakku meinasi tikahtua nauruunsa. Hän oli keksinyt niiiin hyvän jekun Kuutamolaineelle! Naaras oli valmistanut ystävälleen spesiaalin illallisen. Hän oli laittanut saalistamansa rastaan sisälle jotain, hän ei ollut ihan varma mitä.. Hän oli saanut pihistettyä parantajien pesästä jotain yrttejä ja sitten löytänyt metsästä mustikoita. Kyllä Kuutamolaine nyt ilahtuisi näistä spesiaaleista mausteista!
”Katso, saalistin tämän sinulle omin käpälin! Etpähän voi väittää, että en olisi koskaan hyödyksi Eloklaanille, ethän? Eikö tämä näytäkin mehevältä?” Talvikkitakku naukaisi ja yritti pitää äänensä mahdollisimman neutraalina. ’Nyt et naura, Talvikkitakku, nyt et naura’, naaras hoki itselleen mielessään ja työnsi rastaan epäileväisen näköisen Kuutamolaineen käpäliin.
”Sinähän pidät rastaista, etkö?” Talvikkitakku naukaisi ja istahti ystävättärensä vierelle odottamaan. Sitten hänen mieleen pamahti uusi jekku! Hänhän voisi väittää toiselle, että sen sisällä oli kuolonmarjoja. Sitten koko klaaniin syntyisi hässäkkä ja… Se olisi hauskaa!
”Talvikkitakku, mitä sinulla on mielessä?” Kuutamolaine kysyi kulmat kurtussa ja katsoi rastasta pohtivan näköisenä. Talvikkitakku kuitenkin vain työnsi rastaan lähemmäksi ja avasi suunsa:
”Pyh, enkö minä muka saa olla ystävällinen?”
//Kuutti?
