Talvikkitakku
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitakku tuijotti silmät viiruina nukkuvaa Malvaruusua ja Tähtimötaivasta. Hänen ”sisaruksensa” olivat saaneet hetki sitten soturinimensä eikä hän ollut vaivautunut onnittelemaan kaksikkoa. Hyödyttömiä laiskureita molemmat, jos häneltä kysyttäisiin. Malvaruusulla tuntui olevan aina muurahaisia takamuksessa ja Tähtimötaivas oli muuten vain hänestä outo. Talvikkitakku oli kyllä Mesitähden pennuista Laventelitaivaan kanssa ehdottomasti parhaimmistoa! Hän oli käynyt Mesitähden kanssa jo tovi sitten keskustelun, joka oli päättynyt itkuun ja huutoon naaraan osalta. Se oli ehkä hieman korjannut kaksikon välejä, Talvikkitakku ei enää näyttänyt kieltä joka kerta kohdatessaan isänsä. Juuri kun hänestä tuntui, että hän oli valmis harkitsemaan anteeksipyyntöä, oli Mesitähti vetänyt ruohon hänen käpäliensä alta ja määrännyt hänet typerään etsintäpartioon. Etsintäpartio olisi ollut mielenkiintoinen ja jännittävä juttu, jos hänen mukaansa olisi lähtenyt kiinnostavia ja kivoja kissoja. Partion johtajana toimisi Väärävarjo, Mesitähden isä ja Talvikkitakusta toinen vaikutti hieman tylsältä. Mutta mikä pahinta, partion toinen jäsen oli Tähtimötaivas! Ja sekös Talvikkitakkua sapetti, hänen partionsa oli ehkä kaikista huonoin ikinä… Kilpailuhenkisenä naaras oli päättänyt ottaa partioinnin kilpailuna ja voittaa muut! Tähtimötaivaan kanssa se tulisi tosin olemaan vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta. Miksi hän ei voinut saada ketään muuta kissaa mukaansa, kuten Kuutamolainetta? Tai miksi kummassa Mesitähti oli määrännyt Laventelitaivaan eri partioon? Naaraan arvostus isäänsä kohtaan oli taas laskenut. Talvikkitakulla oli tuoretta matkustelukokemusta, joten ehkä hän saisi varastettua Väärävarjolta paikan partion johtajana. Hänhän oli juuri vastikään liikkunut kaksijalkalassa, joten hän osaisi kulkea siellä taitavasti. Punaturkkinen naaraskissa havahtui siihen, kun Kuutamolaine potkaisi häntä unissaan. Naarassoturi ähkäisi ja pyöräytti huvittuneena silmiään. Taisteliko naaras kokonaista koiralaumaa vastaan unissaan? Heti Kuutamolaineen herätessä naaraskissa avasi suunsa ja selitti muutamien kissojen vaihtaneen paikkaa mustavalkean soturittaren vuoksi. Naaras ei kuitenkaan saanut sanottua mitään tokkuruudestaan johtuen ja lopulta sai naukaistua pahoittelunsa.
“Oletko varastanut parantajien kissanmintut vai miksi olet tuollainen höppänä? Alkaako vanhuus jo vaivata?” Talvikkitakku naljaili nuoremmalleen ja heittäytyi aivan toisen turkkiin kiinni, kiehnäten ystävässään.
“Huoh, en voi oikeasti uskoa miksi Mesitähti määräsi minut sen hiirenaivo Tähtimötaivaan kanssa samaan partioon? Juuri kun elämäni alkoi kukoistamaan! Hei, minä keksin. Mitä jos sinä lähtisit salaa meidän mukaamme? Veisin sinut seikkailulle ja katsomaan paikkoja. Se olisi meidän reissu, pääsisit sinäkin näkemään maailmaa”, Talvikkitakku houkutteli silmät suurena Kuutamolainetta ja hänen häntänsä heilui ahkerasti. Kuutamolaineen olisi pakko suostua, aivan pakko! Naaras alkoi jo päässään kuvittelemaan erilaisia seikkailuja mitä he kohtaisivat Kuutamolaineen kanssa etsiessä samalla apujoukkoja Eloklaanin puolelle taistelemaan. Talvikkitakun vihreät silmät suorastaan säkenöivät, kun taas Kuutamolaineen omat olivat täynnä hämmennystä ja tokkuraisuutta unesta johtuen.
”Sinun on pakko tulla mukaamme, Kuutamolaine! Ihan todella, en kestä Tähtimötaivasta ilman järkevää seuraa. Minä anelen sinua, Kuutamolaine. Ihan totta, tulen takuulla muuten hulluksi. Sitä paitsi en tahdo, että olet täällä yksinäsi ilman, että olen puolustamassa sinua niiltä raivopäisiltä kujakateilta”, soturinaaras naukui ja viimeisissä sanoissa hänen äänessään oli huolta. Kuka tietäisi mitä Kuutamolaineelle voisi tapahtua ilman hänen apuaan?
”Ei sillä, kyllähän sinä itsestäsi osaat huolen pitää. Minä vain, että.. Äh, tiedät kyllä. Tahdon – aion olla varmistamassa, että sinä pysyt täällä hengissäni eikä kukaan koske minun Kuutamoiseen ilman lupaani”, punaruskea naaras mutisi.
//Kuutti? 😉
