Talvikkitakku
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitakku istui aukiolla hiljaisena. Sota oli päättynyt ja Mesitähti oli palannut leiriin. Naaraan ajatukset olivat aivan sekaisin kaikesta. Hän oli kyllä iloinen siitä, että kolli ei ollut kuollut, mutta ei naaras ollut täysin selvittänyt välejään isänsä kanssa. Sen sijaan Talvikkitakkua ärsytti suuresti, että Kortetassu, Mesitähden uusin poika oli ollut mukana tässä juonittelussa. Naarasta ärsytti! Hän olisi halunnut olla mukana pelastamassa Leimusilmää ja Mesitähteä, miksi Tähtiklaani ei ollut valinnut häntä vaan jotain hiirenaivoja.. Käärmekultakin oli aivan kokematon soturi, toinenhan suorastaan löyhkäsi pennulta. Oliko Käärmekullalta edes vaihtunut pentukarva? Tuskin. Sama koski Lehtomyrskyä. Talvikkitakku tuhahti ja kohotti kuonoaan. Hän päätti, että hän puhuisi Mesitähden kanssa pian. Naaras halusi puhua isänsä kanssa aivan kaksin, hän ei halunnut mitään häiriötekijöitä pilaamaan sitä. Naaras räpäytti silmiään ja vilkaisi soturien pesälle päin, jossa Kuutamolaine nukkui. Talvikkitakku virnisti itsekseen, hän oli päättänyt yllättää Kuutamolaineen. Naaras hyppäisi toisen päälle ja kiljuisi kettua, hah! Toinen hyppäisi turkistaan. Talvikkitakku myhäili itsekseen, tästä jekusta tulisi aivan mahtava! Sen jälkeen hän veisi Kuutamolaineen kävelylle ja he voisivat nauttia rauhassa aamupalaa. Talvikkitakku uppoutui ajatuksiinsa ja hymy levisi hänen kasvoilleen.. Mikä kumma tämä tunne taas olikaan?
