Talvikkitassu
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitassua ärsytti Kuutamotassun kyllästynyt katse. Hän janosi jotain suurempaa tunnetta eikä vain muutamaa tylsää katsetta!
”Ne ovatkin sitten onnenkyyneliä”, Talvikkitassu sihahti vastaukseksi ja mulkaisi Kuutamotassua. Ärsyttävä tapaus todella! Talvikkitassukin kääntyi sitten ohjeistusta jakavien kissojen puoleen, jotta ei saisi pahaa katsetta Okraviikseltä. Kolli osasi olla halutessaan hyvinkin pelottava ilmestys. Naaras kääntyi virne kasvoillaan Kuutamotassun puoleen ja painoi mieleensä juuri kuullut ohjeet. Naarasta ärsytti, miksi he eivät voisi käyttää kynsiä harjoituksissa? Jos hänellä olisi oppilas, hän järjestäisi kyllä aidompia taisteluharjoituksia eikä tälläisiä nössöjä. Epävarmuus värähti naaraan rinnassa, sillä jos hän nyt häviäisi, kukaan ei ottaisi häntä enää koskaan tosissaan. Ei ainakaan Kuutamotassu, joka taatusti luulisi silloin olevansa jotain. Pah! Talvikkitassu ravisteli päätään, mitä hän tälläisiä mietti? Totta kai hän voittaisi! Okraviiksi komensi kaksikon aloituspaikoilleen ja Talvikkitassu vilkaisi vielä yhden kerran vastustajaansa ennen paikalleen tassuttelua. Talvikkitassu asettui taisteluasentoon ja tuijotti Kuutamotassua voitonnälkäisellä katseella.
”Valmistaudu häviöösi”, naaras kuiskasi viekkaasti ja huiskautti yhden kerran häntäänsä varoitukseksi. Utusielun äänen kajahtaessa punaruskea kissa syöksähti kohti mustavalkoista naarasta, joka väisti nipin napin hyökkäyksen kierähtämällä sivulle. Talvikkitassu jarrutti taitavasti ja varoi luisumasta. Tätä liikettä hän oli harjoitellut kauan ja kerrankin se onnistui! Itsevarmuus kohosi hänen päässään ja naaras lähti juoksemaan kohti Kuutamotassua. Hän potkaisi naarasta kylkeen ja potkun voimasta Kuutamotassu kaatui.
”Hidas!” naaras päästi jälleen sihahduksen ilmoille. Oppilaan yrittäessä nousta ylös, Talvikkitassu veti toisen takakäpälät alta ja loikki hieman kauemmas. Omahyväinen katse kuikuili Talvikkitassun kasvoilla, kun Kuutamotassu ärähti hänen olevan hiirenaivo. Talvikkitassu oli juuri vastaamassa nuoremmalle naaraalle, mutta yllättäen Kuutamotassu ponkaisikin häntä kohti. Talvikkitassun väistöliike epäonnistui ja hän tarrasi etukäpälillään haliotteella Kuutamotassua niskasta. Naaras potki toista takakäpäliin, mutta menetti tuoksinnassa itsekin tasapainon. Pian naaraskaksikko kieri maassa yhtenä sekämelskana ja he pitivät hurjaa sähinää.
”Kuule ketunmieli, tehdään tästä vähän hauskempaa. Luuletko että tälläiset harjoitukset opettavat sinulle jotain? Ota kynnet esille, niin katsotaan kumpi tässä on oikeasti voittaja. Ainoa sääntö on, että kuolettavaa liikettä ei saa käyttää, sillä me emme ole säälittäviä tappajia. Hah, tuskin edes osaisit sellaista Lasken kolmeen ja sitten aloitetaan”, Talvikkitassu naukui hiljaisella äänellä ja varoi mestariensa korvia. Talvikkitassu ei paljastanut, että ei itsekään tiennyt miten äkillisesti kuolettava liike tehtäisiin, sillä Elloklaanissa ei opetettu niitä. Opetettiinkohan Kuolonklaanissakaan? Kuutamotassu ei ehtinyt vastata, kun naaras jo kajautti:
”Kolme!”
Naaras iski Kuutamotassua kynsillään toisen vatsaan ja yritti pyristellä Kuutamotassun otteesta pois. Kuutamotassu kauhaisi etukäpälällään multapaakun maasta ja iski sen naaraan silmiin. Kuutamotassu hämääntyi hetkeksi ja Talvikkitassu pääsi nousemaan maasta. Naaras korjasi nopeasti asentonsa ja valmistautui vastaanottamaan Kuutamotassun seuraavan hyökkäyksen. Talvikkitassu lähti kiertämään kehää naaraan ympärillä ja virnuili toiselle. Kuutamotassu mulkaisi pesätoveriaan kyllästyneisyydestä äreänä ja lopulta hyökkäsi kynnet esillä kohti Talvikkitassun kylkeä. Naaras yritti väistää, mutta puu oli ilmestynyt hänen tielleen ja oppilas kaatui vastustajansa voimasta. Talvikkitassu ähkäisi ja mulkaisi Kuutamotassua. Naaras yritti sivaltaa Kuutamotassua kynsillään kuonoon, mutta pian kuului tulistunut ärähdys, joka keskeytti molempien naaraiden liikkeet.
”Mitä Tähtiklaanin nimeen täällä tapahtuu? Pidättekö te tälläistä pelleilyä hauskanakin? Me emme käytä kynsiä harjoituksissa”, Okraviiksi jyrähti kaksikolle ja Talvikkitassu nielaisi. Tarkoituksena oli olla, että kumpikaan aikuisista ei huomaisi.
”Ja Talvikkitassu, tiedät varsin hyvin että sinulla oli yksi mahdollisuus käyttäytyä lähes aikuisen kissan tavoin. Pidän omatassuisesti huolen, että sinut nimitetään myöhemmin. Ehkä tämä opettaa sinulle jotain, sinä et saa tänään syödä. Käyn Mesitähden puheilla heti tänään”, kolli jatkoi selvästi kyllästyneenä oppilaansa temppuiluihin. Talvikkitassu tuijotti eteensä vihaisena ja epäuskoisena.
”Hän vain uhoaa, tietenkin minä saan nimeni ajallani”, naaras mutisi Kuutamotassulle, joka vaikutti siltä, että hän ei uskonut sanaakaan mitä Talvikkitassu oli juuri päästänyt suustaan. Todellisuudessa Talvikkitassua ketutti, voisiko hän oikeasti saada nimensä muiden jälkeen? Pah, Okraviiksi ei voisi olla niin hiirenaivoinen.
//Kuutamo?
