Talvikkitassu
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitassu tuijotti Kuutamotassua polttavan vihaisella katseella. Okraviiksi katsoi Talvikkitassua syyttävänä, ei edes pettyneenä kuten Utusielu. Sekin harmitti Talvikkitassua. Oliko kolli tiennyt, että hän tulisi vielä mokaamaan? Talvikkitassu nielaisi kyyneleen, joka valui suolaisena hänen poskelleen. Hän oli saanut kaikista typerimmän mestarin ikinä! Jopa Kuutamotassu oli saanut paremman mestarin ja se jos mikä sapetti punaruskeaa takkuturkkia. Utusielu tokaisi harjoituksien olleen tässä tältä erää ja lähti vakavailmeisenä Kuutamotassun kanssa. Talvikkitassu vältteli kahden naaraan katsetta ja tuijotti Okraviistä haastavana. Sitten naaras vilkaisi vielä Kuutamotassuun.
”Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin minä olisin-”, takkuturkki yritti jatkaa keskustelua, mutta Kuutamotassu keskeytti hänet vihaisella katseellaan.
”Voisitko ystävällisesti tukkia suusi ja painua hiiteen?” mustavalkea naaras sihahti ja käänsi katseensa mestarinsa puoleen.
”Niin, Kuutamotassu. Käveleppäs kiltisti mestarisi kanssa”, Talvikkitassu naukui matkien Utusielun ääntä ja sai tuimat katseet molemmilta aikuisilta kissoilta.
”Ehei, odotahan. Sinä et palaa vielä leiriin”, raidallinen kolli murahti ja Talvikkitassu löntysteli Okraviiksen luokse.
”Minä olin tosissani, sinun oppilasaikasi pitenee. Ja jos et käyttäydy, niin jopa Kuutamotassu ja Sypressitassu nimitetään sinua ennen. Että minua välillä hävettää sinun käytöksesi, koita nyt olla kissoiksi edes kerran elämässäsi”, Okraviiksi tuhahti piikikkäästi ja Talvikkitassun teki mieli näyttää kollille kieltä. Okraviiksi lähti sitten sanaakaan sanomatta hänen edelleen ja Talvikkitassu käveli kollin takana. Hän näytti Okraviikselle salaa kieltä ja lampsi sitten sanaakaan sanomatta kohti leiriä. Että häntä sapettikin kaikki tapahtunut. Hän ei voinut uskoa, että Laventelitassusta tulisi häntä ensin soturi. Se teki Talvikkitassun vihaiseksi, vaikka hän yrittikin olla onnellinen siskonsa puolesta. Silti se tuntui vaikealta, hän todella olisi halunnut saada nimensä samaan aikaan, kuin kaikki muut. Mutta Okraviiksi oli pilannut kaiken! Naaras tunsi pienen pistoksen omatunnossaan. Ehkä hänkin oli tehnyt jotain väärin. Tai oli, Talvikkitassu tiesi, että kynsien esille ottaminen oli ollut väärin. Kuutamotassukin piti häntä taatusti hiirenaivona. Pah, siinähän pitäisi. Naarasta ei paljoa jonkun Kuutamotassun mielipiteet kiinnostaisi. Saisi pitää aivan keskenään vaikka millaisia mielipiteitä.
Leiriin päästyään Talvikkitassu nielaisi. Okraviiksi käski häntä odottamaan ja suuntasi itse Mesitähden puheille. Talvikkitassu suki etukäpäläänsä, tuntui että millään ei ollut enää väliä. Hän saisi nimensä myöhemmin, aivan sama mitä hän tekisi nyt. Talvikkitassu tunsi kirvelyä käpälässään, se oli yksi Kuutamotassun tekemistä haavoista. Naarasoppilas itse oli jo suunnannut parantajanpesälle. Tietenkin oli, olihan toinen saanut haavoja itse Talvikkitassulta. Naaras vilkaisi päällikönpesän suuntaan ja luikahti sitten itsekin parantajanpesään. Mesitähden pettymystä hän jopa hieman pelkäsi. Naaras oli luvannut isälleen, että käyttäytyisi kunnolla. Talvikkitassu seisoi kuitenkin edelleen mielipiteensä takana, harjoituksissa olisi saatava käyttää kynsiä. Silloin vasta ne olisivat realistiset. Mesitähti etsisi hänet kyllä tassuihinsa, kun rangaistus olisi virallinen.
”Kappas, onko ”lempikissani” täällä. Sehän on itse Möhlijä-Kuutamotassu”, Talvikkitassu naukaisi väkevällä äänellä ja ujuttautui aivan toisen turkkiin kiinni. Kuutamotassun siirtyessä, hän siirtyi itsekin.
”Saitko paljonkin runtua Utusielulta?” punaruskea kissa uteli Kuutamotassulta ja virnisti naaraalle sitten.
”Noh, milloinkas me otamme uusintaottelun? Toki ymmärrän, et ole aivan vielä valmiina häviöösi! Katsotaan toivutko sinä tästä ikinä”, takkuturkki kerskui pesätoverilleen, saamatta vieläkään kunnollista reaktiota aikaseksi.
”Sinä olet kyllä tylsä, oletko aina noin kuivakkaa seuraa? Pah, ihme ettet kerää kukkia, kuten hiirenaivoinen siskosikin. Vai onko se kenties sinun salainen paheesi?” Talvikkitassu tuhahti ja heilautti häntäänsä. Hän alkoi sukia rintaturkkiaan ja odottamaan parantajien saapumista pesään.
”Olen edelleen sitä mieltä, että kynsiä olisi saatava käyttää. Mitä itua harjoituksissa muuten edes on?” Talvikkitassu nurisi ja yritti hakea oikeutusta teolleen.
//Kuutamo?
