Talvikkitassu
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitassu kyräili Kuutamotassua oppilaiden pesän nurkassa. Naaras oli pesän uusin oppilas ja Kimalaistassun, sen vajaan kissan sisko. Naaras siristeli silmiään ja oli naukaisemassa Kuutamotassulle jotain, mutta Okraviiksen murahdus keskeytti hänet.
”Harvinaista, että olet oppilaiden pesässä etkä jossain muualla”, Okraviiksi naukui piikikkäällä äänellä oppilaalleen ja sai Talvikkitassun tuhahtamaan äänekkäästi. Miksi Tähtiklaani oli kironnut hänet ärtyisällä mestarilla?
”Eikös meillä taisteluharjoitukset ollut?” naaras vastasi mestarilleen ja nousi sitten ylös. Naaras venytteli käpäliään oikein suurieleisesti ja vilkaisi vielä mustavalkoista naarasta merkillisesti. Jokin Kuutamotassussa kiinnosti häntä, mutta hän ei ollut varma mikä. Talvikkitassu lähti sitten Okraviiksen perään ja kiri päästäkseen kollin rinnalle.
”Millaiset taisteluharjoitukset sinä ajattelit järjestää minulle?” punaruskea avasi keskustelun uteliaana. Hiljaisuus ei sopinut hänelle ja hän kehittelisi keskustelun vaikka sitten äksyn mestarinsa kanssa.
”Miksi sinä olet aina noin äksy? Onko hiiri puraissut sinua joskus kieleen?” Talvikkitassu jatkoi ja vilkaisi mestariaan silmät sirrillä.
”Miksi sinä olet aina noin ärsyttävä? Keskity koulutukseesi, niin pääsen sinusta joskus eroon”, Okraviiksi murahti ja he pääsivät pian uintipaikalle. Talvikkitassu katseli vettä kummastuneena, nyt olisi aivan liian kylmä uintiharjoituksiin! Ja eikö heidän pitänyt harjoitella taistelua eikä uimista?
”Opetan sinulle muutamia liikkeitä, joita vettä pelkäämättömät kissat voivat hyödyntää. Veden lämmetessä opetan sinulle myös muita liikkeitä, jotka voivat koitua eduksesi taisteluissa, jossa vettä on lähettyvillä”, Okraviiksi selitti punaruskealle kissalle, joka katseli vettä pohtivana.
”Talvikkitassu, katso minuun kun puhun”, Okraviiksi murahti. Kollista oli tullut entistä vaativampi naaraan temppuilujen jälkeen ja se lisäsi Talvikkitassun halua kapinoida. Hän ei kuitenkaan halunnut tuottaa pettymystä Mesitähdelle, muuten hän olisi haistattanut mestarilleen ketunläjät ja maleksinut takaisin leiriin. Talvikkitassu meinasi pyöräyttää silmiään, mutta nyökkäsi sitten väkinäisesti. Kolli kulki sitten naaraan ohitse ja asettautui veden läheisyyteen.
”Ensimmäiset kaksi liikettä tulee tässä”, ruskeaturkkinen soturi naukaisi ja asettautui sitten aloitusasentoon. Talvikkitassu kulki lähemmäs ja vilkaisi toiseen haastavaisesti. Hän kyllä voittaisi Okraviiksen mennen tullen! Kolli hypähti Talvikkitassua kohti, mutta kierähti sitten ketterästi ja huiskautti hännällään naaraan kasvoille vettä. Talvikkitassu meni hämilleen Okraviiksen liikkeestä ja tänä aikana soturi syöksähti naarasta kohti. Okraviiksi kaatoi oppilaansa maahan ja piti rimpuilevaa naaraskissaa paikoillaan. Talvikkitassun päässä alkoi raksuttamaan, miten hän jatkaisi tästä eteenpäin? Talvikkitassu alkoi potkimaan kollia niin lujaa, kuin vain pienistä käpälistään sai voimaa ja Okraviiksen hellitettyä, hän kierähti Okraviiksen alta. Talvikkitassu hypähti muutamat loikat taaksepäin eikä huomannut taakseen ilmestynyttä jokeaan. Naaras kiljahti kaatuessaan jokeen ja tunsi kylmän veden pureutuvan välittömästi naaraan turkin läpi. Okraviiksi katsoi oppilastaan töykeästi eikä tarjonnut auttavaa käpälää naaraalle.
”Kömmi nyt sieltä ylös”, Okraviiksi totesi viileästi. Naaras tuhahti. Oliko toinen järjestänyt tämän näin?
”Hyvä taistelija on aina varuillaan ja tietoinen ympäristöstään. Sinä et ollut, sen takia sinä putosit. Oikeassa taistelutilanteessa olisin käyttänyt tämän hyödyksi ja yrittänyt pitää sinua hetken veden alla. Se ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa hiirenkorvaa turvallinen harjoitus, vesi on vielä niin kylmää”, Okraviiksi selitti ja Talvikkitassu nousi tuohtuneena ylös. Hän oli saanut kaikkien aikojen hiirenaivoisimman mestarin!
Talvikkitassu ravisteli turkkiaan, joka oli mennyt aivan pörröön vedestä. Ilmakaan ei ollut ihanteellisin uintiretkille ja se lupasi sadetta.
”Ketku”, naarasoppilas mutisi mestarilleen ja vilkaisi kollia happamana.
”Pitää olla pärjätäkseen taistelussa. Se oli sinun oma vikasi, sinä tässä et ollut tarkkaavaisena. Minusta tuntuu, että tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa, saat pohtia nyt tapahtunutta ja ensi kerralla voit olla parempi”, Okraviiksi naukui ja sai Talvikkitassun innon pienesti nousuun. Ensi kerralla hän näyttäisi tuolle lurjukselle närhen munat!
”Selvä, ei minua kiinnostaisikaan jatkaa tässä viileydessä”, punaruskea kissa tuhahti, vaikka todellisuudessa hän olisi halunnut heti testata oppimaansa. Okraviiksi lähti sanaakaan sanomatta hölkkäämään kohti leiriä ja Talvikkitassu ryntäsi kollikissan perään. Hän otti ensiksi muutamia hölkkäaskelia, mutta virnisti sitten mestarilleen ja ryntäsi juoksuun. Hah, Okraviiksi saisi niellä pölyä! Talvikkitassu nautti jokaisesta juoksuaskeleesta, kunnes tunsi jonkun tarraavan hänen häntään ja naaras käännähti kosketuksen voimasta. Talvikkitassu mätkähti maahan iskun voimasta ja katsoi Okraviikseä happamana.
”Mitä minä sanoin, ole valppaana. Ja kunnioita minua, minä kuljen edelläsi etkä lähde omille teillesi”, ruskeaturkkinen kolli naukaisi tyytymättömänä oppilaansa käytökseen ja hypähti Talvikkitassun päältä. Talvikkitassu vilkaisi jo vihaisemmin mestariaan ja hypähti kollin niskaan.
”Ole itse varuillasi!” naaras sihahti ja Okraviiksi heittäytyi selälleen, jättäen naaraan alleen. Talvikkitassu yritti potkia mestarinsa selkää, mutta pihahti lopulta luovutuksen merkiksi.
”Hyvä yritys, mutta ei tarpeeksi hyvä. Jos olisit ollut harjoituksissa paikalla, olisit voinut onnistua. Ehkä tämä jatkossa motivoi sinua olemaan paikalla. Pidä kuitenkin mielessä, että minä en juokse sinun perässäsi. Jos haluat olla oppilaana sisaruksiasi pidempään, niin omapahan on valintasi”, kolli murahti ja vapautti naaraan. Talvikkitassu ja Okraviiksi etenivät kohti leiriä, tällä kertaa matka sujui hiljaisuuden vallitessa ja ongelmitta. Kun kaksikko pääsi leiriin, Okraviiksi vapautti oppilaansa ja naukaisi hakevansa toisen heti aamunkoitteessa. Naaras heilautti mestarilleen häntää ja suuntasi sitten oppilaiden pesälle sukimaan kosteaa turkkiaan. Naaras nautti pesän lämmöstä ja hiljaisuudesta, joka ei kauaa kestänyt. Pian Kuutamotassu saapui oppilaiden pesään ja naaras siristeli jälleen silmiään. Talvikkitassu jatkoi turkkinsa sukimista ja silmäili välillä oppilasta.
”No, aiot kuitenkin sanoa jotain”, Kuutamotassu naukaisi lopulta hetken oppilaan tuijotuksen jälkeen ja Talvikkitassu siristeli vielä kerran silmiään.
”En tiedä kannattaako minun tuhlata sanojani sinun kaltaiseen kissaan, olet kuitenkin yhtä hiirenaivoinen kuin siskosi. Vain Kimalaistassu voi epäonnistua yhtä lahjakkaasti”, Talvikkitassu naukaisi hieman ylimielisesti. Sosiaaliset suhteet olivat sujuneet huonosti viime aikoina eikä naaras saanut paljoa ystävällisiä sanoja sanottuja. Hän kuitenkin edelleen tapitti mustavalkoista naarasta kiinnostuneen oloisena.
”Vai? Oletko kenties jotain parempaa, hm?” punaruskea kissa kysyi sitten viekkaasti.
”Voiko kissa joka ui hiirenkorvan kylmimpään aikaan olla jotain muuta kuin hiirenaivoinen?” Kuutamotassu vastasi sarkastisesti ja Talvikkitassu tuhahti naaraalle. Jokin toisen sarkastisessa olemuksessa kiehtoi naarasta ja hän halusi salaa ottaa naaraasta selvää. Talvikkitassu asettautui parempaan asentoon ja kohautti olkiaan tympääntyneenä edelleen Okraviikseen. Olisipa Mesitähti antanut hänelle paremman mestarin! Jopa Korppisiipi olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta Kuutamotassu oli sitten vienyt emonsa pentutarhalle. Hänen takiaan hän joutui kestämään Okraviikseä!
”Osa kissoista omistaa harvinaisen katalan mestarin”, Talvikkitassu naukaisi närkästyneenä ja venytteli takakoipiaan oikein suurieleisesti.
// Kuutamo? Toivottavasti en hitannut ihan väärin D:
