Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Synkeänä revin palasia edessäni rötköttävästä jäniksestä samalla katsellessani Eloklaanin leiriaukion menoa. En ollut tapojeni mukaan niinkään syrjäytynyt leirin laitamille, kuten olin aina Kuolonklaanissa ruokaillut, vaan hivuttautunut lähemmäs kuuloetäisyydelle. Reilu kaksi kuuta tuntui pitkältä ajalta, mutta samalla se oli mennyt niin uuteen totuttelussa, että se oli melkein sihahtanut ohi kuin kärpänen viherlehden kuumana päivänä. Viherlehti oli kuitenkin vielä alussa, eikä onnekseni vielä tarvinnut kärsiä helteistä, jotka kärventäisivät tummaa turkkiani.
En ollut koskaan ollut tarpeeksi kiinnostunut Eloklaanista tai eloklaanilaisista ottaakseni heistä selvää sen koommin, mitä oli pakko. Alku oli tietenkin ollut haastava, kun eloklaanilaiset eivät olleet tahtoneet millään asettua Kuolonklaanin alaisuuteen. Kuitenkin panttivangeilla uhkailu oli saanut eloklaanilaiset viimein asettumaan kuuliaisimmiksi, vaikka he nyt vähän väliä olivat tahtoneetkin rikkoa heille asetettuja sääntöjä. Rangaistuksilta he eivät välttyneet. Minua kuitenkin ihmetytti, miten eloklaanilaiset olivat nyt kahden kuun jälkeen kuin olisivat jo tottuneet järjestelyihin. Minä en olisi ainakaan antanut yhdenkään eloklaanilaisen kertoa, mitä piti tehdä. Tämä näyttikin juuri sen, miksei Eloklaani ollut alun perinkään kiinnostanut klaanina. Ei heillä näyttänyt olevan omaa tahtoakaan, pelkäsivät vain ja yrittivät olla.
Nirhasin viimeisen palasen irti jäniksestä ja peittelin luunkappaleet ja jäänteet piiloon. Jämäkästi nousin neljälle tassulle ja suuntasin kohti leirin suuaukkoa tarkoituksenani päästää Virtaviima pois vartiosta. Raidallinen naaras huomasikin minut pian. Muutamalla sananvaihdolla soturi poistui paikaltaan ja jäin itse kyyhöttämään paikalleni. Virtaviima kuului heihin, jotka nukkuivat sotureiden pesässä. Siellä suurin nukkui ja vahti suurin osa Kuolonklaanin vartijoista. Itselleni oli kohdistunut oppilaiden pesä, jossa myös oppilaani Lammikkotassu nukkui. Heidän loppuarviointinsa oli vastikään ollut, ja ainakin sen perusteella kolmikko oli valmis sotureiksi.
Nousin valppaasti ylös, mutta pian huomasin kyseessä olevan ennen ruokailuani lähteneen metsästyspartion. Heidän mukanaan oli kiitettävästi riistaa niin kuin tähän aikaan kuuluikin löytyväksi. Minua jaksoi aina ihmetyttää, kuinka paljon kalaa Eloklaanin tuoresaaliskasasta löytyi. Kävihän se toki järkeen, muttei Kuolonklaanissa kalaa ollut koskaan samassa mittakaavassa. Nyökkäsin pikaisen tervehdyksen partion johtajalle ja annoin katseeni taas lipua näkökentässä.
