Tupsutassu
Kirjoittaja: Aura
“Revin vielä silmät päästäsi!” Talvikkitakku sähisi villisti kuolonklaanilaiselle kenen kanssa naaras paini. Ehdin nähdä heistä silmäkulmassani vain pienen vilauksen, mutta molemmat vaikuttivat taitavilta taistelijoilta. Toivoin, että kumpikaan ei vahingoittuisi pahasti. Halusin vain taistelun päättyvän enkä halunnut kenenkään vahingoittuvan pahasti. Olisi kamalaa palata leiriin ruumiin kanssa! Nousin kuolonklaanilaisen soturin kanssa yhtä aikaa takajaloilleen ja minä yritin työntää naaraan maahan, mutta turhaan. Kuolonklaanilainen kissa oli minua selkeästi voimakkaampi ja osasi myös hyödyntää voimaansa paremmin, kuin minä. Oma taistelutaitoni tuntui lähinnä räpiköinniltä. Kääpäpuna oli päässyt takaisin jaloilleen ja sukelsi vikkelästi naaraan vatsan ali. Mennessään kolli viilsi naarasta vatsaan.
“Ettehän te eloklaanilaiset osaa edes taistella”, naaraskissa huokaisi ja iski minut tiukasti maahan. Samassa tajusin sen itsekin, me kaksi olimme ihan alakynnessä. Naaras saisi vaikka tapettua meidät, jos vain haluaisi. Taistelun äänet olivat hieman hiljentyneet ja minä toivoin, että taistelu olisi ohi yhtä nopeasti mitä se oli alkanutkin. Lopulta savunharmaa naaras nousi ylös ja tuijotti meitä viileästi.
“Ei ole vaiva taistella teitä vastaan. Painukaa tiehenne, jos ette halua suurempia vammoja”, soturi huokaisi hieman turhautuneena ja vilkaisin Kääpäpunaa. Pitäisikö meidän vain ottaa jalat alle ja paeta leiriin kertomaan tapahtuneesta? Vai jäädä auttamaan muuta partiota? Toivoin, että Kääpäpuna osaisi kertoa mitä tehdä! Minä nimittäin en tiennyt enkä ollut varma oliko naaraan sanat vain silkkaa hämäystä..
//Kääpä? D:
