Tupsutassu
Kirjoittaja: Aura
Tupsutassun keltaiset silmät käväisivät tasaisin väliajoin Kärpästassusta. Mustaturkkinen naaras oli säikäyttänyt kollin pahemman kerran vain ilmestymällä hänen rinnalleen.
“Minusta on hienoa, kun on lunta. Eikö se olekin kaunista?” Tupsutassu naukaisi ja yritti virittää heidän välilleen pientä jutustelua. Naaras kuitenkin vain nyökäytti päätään eikä Tupsutassu enää ollut varma mitä hän sanoisi. Kolli oli kuullut muilta klaanitovereiltaan, että Kärpästassu ei puhunut. Se taisikin olla totta. Hento, mutta sitäkin tiheämpi lumisade leijaili hiljalleen kaksikon turkeille. Tupsutassu värähti, hänellä oli todella kylmä. Turkin kaljut kohdat eivät pitäneet lainkaan kylmää. Tupsutassu heilautti häntänsä suojakseen ja toivoi, että Kärpästassu ei kiinnittänyt lainkaan huomiota hänen turkkiinsa. Kärpästassu oli niin hiljainen ja salamyhkäinen, että vanhempi oppilas ei osannut lainkaan sanoa mitä naaraan mielessä liikkui. Leiriaukion äänet vaimenivat hieman, kun kaksikko pääsi aivan leirin toiselle puolelle. Siellä oli paljon rauhallisempaa ja kolli ajatteli, että ehkä Kärpästassukin rohkaistuisi hieman ulos kuorestaan. Tupsutassu pystyi ymmärtämään kyllä oppilastoveriaan. Kolli oli ollut pentuna todella hiljainen ja nykyistä ujompi. Eikä kolli tänäkään päivänä hirveästi viihtynyt väkijoukoissa tai ollut se kaikista sosiaalisin tapaus.
“Minä ja Kääpäpuna törmäsimme joku aika sitten rajapartioon. Se oli pelottavaa, en minä haluaisi taistella”, Tupsutassu kertoi kokemuksistaan keskeyttääkseen hiljaisuuden, mutta ei sitten enää tiennyt mitä sanoisi.
“Tiedätkö sinä Kääpäpunan? Hän on minusta mukava, meistä tulee ehkä ystäviä”, kollioppilas jatkoi hieman epävarmana. Kääpäpunan kanssa oli ollut helpompi puhua, mutta nyt sanat eivät halunneet tulla hänen suustaan ulos. Tai jos tulivat, niin sanat muodostuivat kömpelöiksi lauseiksi. Naaras kuitenkin vain pudisti päätään ja sai kollioppilaan katselemaan käpäliään. Tupsutassun koko keho oli jännittynyt, viiksikarvojaan myöten.
//Kärpsy?
