Tupsutassu
Kirjoittaja: Aura
Tupsutassusta Sielupentu kuulosti ihastuttavan innokkaalta seikkailemaan ulkomaailmassa. Tupsutassulle itselleen Eloklaanin reviirin rajat riittivät ja tarjosivat aivan tarpeeksi seikkailuja, kauniita maisemia ja kukkasia, mutta kolli toivoi koko sydämestään, että Sielupentu pääsisi isona seikkailemaan.
“En malta odottaa, että pääsen kuulemaan sinun seikkailuistasi”, kollioppilas naukaisi viikset värähdellen ja väläytti lämpimän hymyn. Kun Sielupentu kysyi häntä mukaan tulevaisuuden retkelleen, kollikissa pudisteli nauravaisena päätään. Ajatustasolla seikkailut reviirin ulkopuolella kuulostivat Tupsutassusta mainiolta, mutta kun hän mietti asiaa tarkemmin, ei hänestä olisi siihen. Hän oli aivan liian ujo eikä kolli myöskään kaivannut suurempiin ympyröihin. Retkillähän hän saattaisi törmätä vaikka vihamieliseen erakkoon ja kollin laskujen mukaan todennäköisyydet erakkoon törmäämiseen olivat Eloklaanin reviirillä pienemmät. Mutta Tupsutassu osasi jo arvata, että Sielupentu vain innostuisi siitä. Tupsutassua harmitti, että hän itse ei ollut yhtä rohkea. Tupsutassu vertasi itseään usein hänen siskoonsa. Kiurutassu oli myös hieman ujo, mutta naaras oli todella rohkea eikä pelännyt mitään! Se oli oppilaasta ihailtavaa, hän halusi olla isona kuin siskonsa.
“Minusta ei taida olla seikkailemaan, en ole yhtä rohkea kuin sinä”, Tupsutassu hymyili ja kurottautui koskettamaan kuonollaan pentua päälaelleen. Sielupennun hymy leveni entisestään ja naaras röyhisti rintaansa ylpeänä.
“Minua rohkeampaa ei olekaan! Joten minä voin suojella sinua, niin sinä voit lähteä mukaani”, Sielupentu miukaisi häntä pystyssä ja pörhöllä. Tupsutassu hymyili ja oli vastaamassa uudelle toverilleen, kunnes joku kosketti häntä olkapäähän. Tupsutassu säpsähti ja pälyili ympärilleen. Mutta kun hän näki tutun naaraan, Syreenisumun, kolli rentoutui jälleen.
“Ai, hei Syreenisumu! Enhän minä vain unohtanut mitään sovittuja harjoituksia?” kollikissa kysyi huolestuneena. Tupsutassu oli ollut oppilaana vasta hetken aikaa, mutta hän oli silti todella tunnollinen. Kolli halusi palvella Eloklaania parhaansa mukaan. Syreenisumu kuitenkin pudisteli päätään.
“Et unohtanut. Viherkatseen ja Nokilinnun sammalet pitäisivät kuitenkin vaihtaa. Voisit viedä heille myös jotain syötävää ja tarkistaa heidän voinnin”, Syreenisumu ohjeisti ja viittasi tuoresaaliskasan suuntaan. Tupsutassu nyökkäsi hymyillen. Klaaninvanhimmat olivat hänestä mukavia ja hän kunnioitti heitä todella paljon. Olivathan he palvelleet Eloklaania parhaansa mukaan, he ansaitsivat mahdollisimman mukavat eläkepäivät.
“Totta kai, Syreenisumu. Minä menen heti!” Tupsutassu hihkaisi tomerasti ja loikkasi kerran tasajalkaa.
“Sielupentu, tuletko sinä mukanani pentutarhalle vai saatko sinä jäädä yksin aukiolle?” Tupsutassu kysyi ja kyyristyi hieman päästäkseen Sielupennun tasolle. Naaraspentu pudisteli pontevasti päätään.
“Pentutarhalla on tylsää, minä menen etsimään seikkailuja. Heippa!” naaras hihkaisi ja lähti loikkimaan kohti muita kissoja. Tupsutassu loi Sielupentuun vielä pitkän katseen. Hän halusi varmistaa, että naaraspentu ei lähtenyt tihutöiden pariin. Kollikissa koki olevansa nuorukaisesta vastuussa, sillä Sielupentu oli ollut hänen seurassaan viimeksi. Syreenisumu kuitenkin kosketti Tupsutassua lempeästi hännällään ja naukaisi:
“Mene sinä vain tehtäviesi pariin. Minä katson Sielupennun perään”, soturi naukaisi ja Tupsutassu nyökkäsi. Hänellä olikin jo hieman kylmä ja ajatus lämpimästä pesästä tuntui houkuttelevalta. Tupsutassu lähti harppomaan kohti tuoresaaliskasaa, jos sitä enää sellaiseksi voisi kutsuakaan. Päivä päivältä siitä oli tullut entistäkin niukempi, mutta onneksi klaaninvanhimmille ja kuningattarille pentuineen aina riitti saalista. Kollioppilas valikoi sieltä kaksi hiirtä ja nappasi ne leukoihinsa. Klaaninvanhimmat saisikin siitä oikein kunnon aterian! Tupsutassu lähti tassuttelemaan kohti klaaninvanhimpienpesää turkki niin pörhöllä, kuin mahdollista. Tupsutassun turkki harventui päivä päivältä enemmän ja nyt hänen turkissaan oli jo näkyvillä muutama melko selkeä kalju laikku. Se hävetti Tupsutassua, mutta ennen kaikkea se vaikutti hänen säänkestävyyteen. Hänellä oli jo nyt todella kylmä ja Tupsutassua pelotti, että hän ei selviäisi lehtikadosta elossa..
