Tupsutassu
Kirjoittaja: Aura
Maistelin ilmaa ja yritin saada kiinni Syreenisumun hajujäljestä. Nenääni tuli erilaisia tuoksuja, kuten meidän kaikkien kolmen ominaistuoksut, sateen raikas haju ja olipahan myös jostain kulkenut orava. Ongelmani vain oli se, että minä en saanut yhdestäkään hajujäljestä kiinni. Ne tuntuivat vain leijuvan ilmassa käpälieni ulottumissa. Pelkäsin kuitenkin, että tuottaisin Kääpäpunalle pettymyksen, jos en osaisi sanoa mihin suuntaan Syreenisumu oli mennyt.
“Tuonne?” ehdotin epävarmana ja osoitin oikealle. En vielä tuntenut Eloklaanin reviiriä kovinkaan hyvin, joten en ollut aivan varma millä nimellä sitä aluetta kutsuttiin. Kääpäpuna nyökkäsi hyväksyvästi ja lähdimme kulkemaan minun osoittamaani suuntaan. Toivoin, että Syreenisumu ei ollut mennyt liian vaikeaan piiloon! Naaras tosin tiesi, että minä en ollut mikään paras jäljittäjä. Uskoin, että hän osaisi suhteuttaa harjoitukset minun taitotasolleni sopivaksi. Ainakin tähän asti Syreenisumu oli ollut minulle varsin reilu ja lempeä mestari, kenen oppilaana oli helppo olla. Naaras ei ehkä ollut paras opettaja, mutta ei se minua haitannut. Ei kaikessa voinut olla paras! Ja enhän minäkään varmasti ollut kaikista paras oppilas. Taistelussa minä ainakin olin todella huono. Uppouduin niin seuraamaan Syreenisumun mahdollista hajujälkeä, että minä ihan unohdin katsoa eteeni. Lähdin jolkottelemaan yhä vauhdikkaammin, halusin todella löytää minun mestarini missä ikinä hän olikaan. Nenääni tulvi omituista ja voimakasta tuoksua, mutta en muistanut mille se kuului.
“Pysähdy!” Kääpäpuna huudahti, mutta liian myöhään. Ehdin ottaa ratkaisevat askeleet ja olin vahingossa astunut Kuolonklaanin reviirin puolelle. En edes heti tajunnut peruuttaa, vaan pysähdyin ja tuijotin puolisokeaa kollikissaa tuon terveeseen silmään kauhistuneena. Olinko minä juuri rikkonut soturilakia? Paniikki hiipi rintaani ja en tiennyt mitä tehdä. Karkottaisiko Mesitähti minut? Tai pidennettäisiinkö minun oppilasaikaani?
//Kääpä? D:
