Tuulipentu
Kirjoittaja: Perus
Istuskelin leirin perällä masentuneen oloisena, Ei mitään tekemistä! Soturit ja oppilaat vain tekivät arkihommiaan, Eikä he ehtineet edes puhua. Muut pennut olivat leikkimässä muistaakseni jotain peliä, Josta en pitänyt. Olin kuolla tylsyyteen pian, Paitsi yhtäkkiä joku kissa tuli eteeni.
”Hei Tuulipentu, Miksi näytät noin surulliselta?” Mustaoranssi naaras kysyi, Jolla oli erityisesti hännässä tummaa karvaa, Ilmiselvä Raparperitassu!
”Hei Raparperitassu!” Naukaisin iloisesti.
” Lakkatassu.” Naaras sanoi pehmeästi.
”Ei teitä siskosi kanssa voi erottaa mitenkään, Olette liian samannäköiset!” Murahdin tympääntyneenä naaraalle joka katsoi minua viattomasti silmiin oransseilla silmillään.
”Minun hännässäni on mustaa,Mutta ei haittaa vaikka hieman erehdyit, Se on totta että olemme hyvin samannäköiset.” Naaras totesi ystävällisesti, Mutta se ei lohduttanut nolostumistani.
”Noh…Onko sinulla aikaa?” Kysyin naaraalta.
”On,Tulin juuri taisteluharjoituksista ja saan levätä.” Lakkatassu sanoi ja suki hieman sotkuista turkkiaan,Joka todisti sen että hän oli ollut harjoituksissa.
”Voisitko opettaa minulle jotain liikkeitä?” Kysyin viattomasti ja katsoin häntä hyvin vetoavasti silmiin.
Naaras katsoo minua hetken hämmentyneenä mutta lopulta nyökkää epävarmasti.
”Hyvä on.” Naaras luovutti ja hihkaisin ilosta.
”Mennäänkö tuonne harjoittelemaan,Siellä on paljon tilaa!” Utelin ja osoitin hännäläni leirin erästä avointa kohtaa, Joka oli litteäkiveä lähellä.
”Vaikka.” Naaras myöntyi ja lähdimme astelemaan paikkaamme kohti.
Kun saavuimme paikkaan, Lakkatassu aloitti jo opetuksen.
”Opetellaan vaanimista.Mene samanlaiseen asentoon kuin minä.” Naaras käski ja meni kyyryyn.
Tein perässä.
”Ei noin,Älä pidä perääsi noin korkealla.” Naaras sanoi naurahtaen ja laski käpälällään matalammaksi.
Yritin uudelleen.
”Häntä ei saa olla noin korkealla.” Lakkatassu naukaisi ja ohjasi häntääni kunnon asentoon.
Lopulta monen yrityksen jälkeen olin edes jonkinlaisessa vaanimisasennossa.
”No kelpaahan tuokin pennulle.” Lakkatassu nyökytteli.
”Hei,Olen melkein sinun tasoasi ainakin taidoiltani!” Sähähdin loukkaantuneesti.
”Olet joskus.” Naaras rauhoitteli minua,Mutta silitin suuhuni jäi paha maku, miksen minä osaa vaania?
”Miksi en sitten osaa vaania!??” kysyin äkäisesti.
”Olet pentu.” Lakkatassu sanoi ja katsoi minua lohdullisesti.
”No jatketaanko?” Kysyin kun olin rauhoittunut.
”Joo.” Naaras nyökkäsi,Mutta sitten Aurinkokajo pilasi kaiken.
”Nukkumaan sieltä,Äläkä häiritse enää Lakkatassua!” Sinikilpikonnakuvionen naaras huusi vatukkapensaan suulta.
”Äh..Minun pitää mennä…” mutisin ärtyneesti ja lähdin kävelemään pentutarhaa kohti vihaisesti.
”Mutta kun on vasta auringonlasku kohta!” Sanoin äkäisesti.
”Olet nuorin ja olet riehunut koko päivän, Siksi tarvitset eniten lepoa.” Aurinkokajo sanoi.
”Eikö muiden tarvitse mennä nukkumaan nyt!??” Sähähdin vihaisesti, miksi he saavat valvoa!?!!
”He tulevat ihan kohta.” Aurinkokajo sanoi ja tuuppI minua nukkumapaikkaani kohti.
”Eiiiii!!!” Kiljahdin ja juoksin naaraan jalkojen alta vapauteen.
”Seis!” Aurinkokajo huusi perääni mutta en totellut, minä haluan tasa-arvoa!
En kuunnellut naarasta ja juoksin ympäri leiriä, Mutta en muistanut katsoa eteeni tarpeeksi hyvin…Ja osuin johonkin pehmeään..
”Tuulipentu!” Kuulin jonkun sanovan…Olikohan se….Ruskatassu?????? En ehtinyt ajatella kun kaikki pimeni, Ja viimeinen asia jonka näin..Näytti olevan Ruskatassun ihmeissään oleva naama.
//Sori ei mitään laatukamaa mutta 437 sanaa
