Tuulipentu
Kirjoittaja: Perus
Astelin riistakasalle päin,Olin ollut lähipäivinä niin väsynyt ,Etten ollut saanut aikaiseksi muuta kuin nukkumista,Mutta nyt olin täynnä virtaa! Olin valmiina uusiin seikkailuihin! Paitsi ei minulla ollut edes leikkiseuraa,Kun kaikki ovat jo oppilaita..Pöh! Tämä ei ole reilua! Mieleni synkistyi heti ajatuksesta ja matelin loppumatkan,Mutta sitten näin jotain erkoista..Riistakasalla söi joku pieni kissa..Pentu! Aivan varmasti pentu! Pennun vieressä istuskeli Liljatuuli,Joka oli näyttääkseen pilkkonut pennun ruuan..Oliko pentu niin pieni ettei hän pystynyt syömään tavallisesti kiinteää ruokaa? No,Hällä väliä,Sentään saan seuraa! Kiljaisen riemusta ja juoksen suoraan pentua päin.
”Jahuuu!!” Huudan innoissani,Ja olen valmiina jo leikkitappeluun,Mutta pentu hyppää alta pois ja kierin suoraan riistakaasaa päin.
”Tuulipentu!!”Kuulen Liljatuulen huutavan,Mutta en sen jälkeen kuule mitään,Kun kaiken maailman riistat täyttävät korvani karvoillaan ja sulillaan. En pökerry,Vaan nousen heti ylös. Huomaan että myös Aurinkokajo on saapunut paikalle.
”Taasko sinä hölmöilet!?” Sinikilpikonnakuvionen naaras kysyi äkäisenä,Hän vieläkin katsoi joskus perääni,Vaikka olikin lähtenyt pentutarhasta jo kuita sitten..Ja jätti minut sinne yksikseni! En välitä naaraan kommenteista vaan kohdistan katseeni heti tähän tulokkaaseen. Kissa on näyttääkseen naaras,Jolla on hopeanharmaa paksuhko turkki tummanharmailla raidoilla,Mutta naaraan rinta ja vatsa olivat melkeinpä valkoiset. Naaraan käpälät olivat suuret ja silmät olivat eloisan meripihkanväriset ja niissä oli iloinen pilke. Silti naaraasta paistoi myös se,Että hän oli nuori eikä hänen pitäisi vielä syödä kiinteää ruokaa,Mutta myös onneksi se,Että hän oli sosiaallinen ja innokas.
”Hei,kuka sinä olet?” Utelin iloisesti naaraalta.
”Olen..” Naaras aloitti mutta hänen ilmeestään päätellen..Hän unohti nimensä! No mutta,Hän on nuori eikä noin nuorelta voi odottaa kovin paljoa.
”Pilkepentu.” Liljatuuli täydensi pennun vastausta. Pilkepentu katsoi tummanharmaata naarasta kiitollisesti mutta ei ottanut tunteisiinsa,Kerrankin joku muu kuin mielensä pahoittaja!
”Mutta kukas sinä olet?” Naaras kysyi pitkä häntä heiluen innokkaasti.
”Tuulipentu,Pian Tuulitassu!” Sanoin ylpeästi ja röyhistin rintaani ylpeästi.
”Oi,Kivan kuuloinen nimi! ” Naaras sanoi iloisesti mutta epäilin,Että tietääkö naaras edes mikä on tuuli.
”Ja hän myös käyttäytyy kuin hirmumyrsky..” Aurinkokajo tuhahti,Ja virnistin hänelle,No mitäs kissa pääsee raidoistaan?
”Oletko uusi?” Kyselin innokkaasti,Haluan tietää hänestä kaiken!
”Hän on uusi,Ja olin juuri tutustuttamassa häntä klaanielämään.” Liljatuuli vastasi. Nyökkäsin ja sain aivan mainion idean,Miten voisin lähestyä naarasta huomaamattomasti.
”Voinko myös kertoa hänelle omasta kulmastani klaanielämästä?” Kysyin enkelimäisesti tummanharmaalta naaraalta katsoen häntä anovasti silmiin.Naaras näytti melkein siltä,Että kieltäytyisi mutta suostui lopulta.
”No hyvä on..Mutta älä hölmöile!” Liljatuuli sanoin ja nyökkäsin mahdollisimman viattoman näköisesti,Halusin pitää hauskaa!
”En tietenkään..” Sanoin kiltisti ja olin juoksemassa heti jo ensimmäiseen kohteeseen,Mutta pysähdyin tajuttuani naaraan hitauden.
”Hei minne menet!” Kuulin naaraan huutavan perässäni ja muistin,Että pentu oli vasta niin pieni..Huoh..Voi häntä! Mutta kyllä hän vielä kasvaa. Lopulta pentu mateli luokseni hengästyneenä.
”Huoh..Miksi..Olet..Niin nopea?” Naarais kysäisi nopeasti.
”Koska olen vanhempi ja isompi,Mutta kylä sinä tuosta kasvat!” Lohdutin naarasta ja taputin häntä hännällä olalle,Ja hän hymyili maireasti,Hän oli täynnä toivoa.
//485 sanaa,Ja kirjoitatko Naggi pilkkeellä?
