Tuulipentu
Kirjoittaja: Perus
Kökötän vihaisena pentutarhan suu-aukolla ja tuijotin vihaisesti Vadelmatassuna.Olin aivan raivon partaalla,Tämä ei ole reilua! Miksi tuo typerä karvapallo pääsi seikkailemaan ja näkemään kaikkea siistiä,Kun taas minä en? Hän ei edes auttanut Mesitähteä kun hän hukkui ja menetti vieläpä hengen! Vadelmatassu,Siinä vasta meille vasta sankari! Pelkää vettäkin! Jos minä olisin ollut hän,Olisin hypännyt veteen ja pelastanut Mesitähden! Eikä tuo vaaleanruskea karvapallo olisi osannut tehdä mitään! Vilkuilin vieläkin vihaisesti oppilasta,Koska ei minulla ollut parempaa tekemistä kuin halveksia tuota säälittävää,rasittavaa ja ylimielistä karvapalloa! Edes Aurinkokajo ei ollut kanssani,Kun hän vain lörpötteli Mesitähden kanssa! Se oli Vadelmatassun vika,Miksi hän ei sanonut yksinkertaisesti ”ei” Omenatassulle,Joka ei olisi lähtenyt eikä kukaan olisi vahingoittunut! Minun mielestäni Vadelmatassu pitäisi karKoittaa,Kun on sellainen itkupillikin! Mutta Omenatassua ei tarvitsisi,Pidin hänestä,Hän oli ovela ja nokkela sekä vieläpä Vadelmatassun uhri,Koska tuo typerä karvapallo ei ollut mennyt auttamaan viatonta naarasta! Lopulta kun olin körötellyt siinä jonkun aikaa,Päätin mennä pentutarhaan katsomaan että olisiko Paatsamapentu edes kerran elämässään hereillä. Tassuttelin raskaasti pentutarhan nurkkaan jossa naaras vai veti tietenkin sikeitä!
”Huoh..!” Huokaisen raskaasti ja haluaisin herättää tuon naaraan,Mutta en voinut koska hän nukkui! Kirottu karvapallo! Murisin hiljaa ja astelin ulos,Ehkäpä hiiren nakkelu rauhoittaisi. Kun kävelen muiden kanssa pölpöttävän Vadelmatassun ohi,Murisen kuuluvasti. Vaaleanruskea kolli katsoo minua hämmeentyneenä kahdella typerällä vihreällä silmällään,Ja nakkelen hänelle niskoja.
”Mikä Tuulipennulla on..?” Kuulin Lakkatassun epäilevän äänen takanani.
”Hän on vain hieman ärtynyt,Kuten tavallista…” Vadelmatassu sanoi ilkeästi ja pörhisteli rintaansa.
Ärähdin heidän peräänsä ja kirosin koko sanon mielessäni,Täysiä taukkeja!
Syön yksikseni hiiren palasta niin kuohuksissani,Etten edes jaksa leikkiä sillä…Aina se typerä Ketunläjä aiheuttaa minulle harmia! Mutta yhtäkkiä huomaan jonkun istuuntuvan vierelleni. Sehän on Nokkostassu,Joka on oikein mukava kissa! Hymyilen ruskea-valkoiselle naaraalle ystävällisesti ja pörhistän pörheää häntääni.
”Hei.Saanko jakaa kanssasi aterian?” Naaras kysyi ystävällisesti,Nyökkäsin. Sitten Nokkostassu puraisi palan hiirestä,Ja siirsi sen takaisin minulle.
”Kiitos,Mutta olen jo syönyt liian paljon.” Kiitän ja naaras nyökkää,En kuitenkaan lähde,Koska haluan edes kerrankin kunnon juttuseuraa.
”Mitä sinulle kuuluu?” Aloitan ja menen makuu-asentoon.
”Kiitos,Hyvin. Entä sinulla?” Naaras kysyi ja meni myös mukavaan asentoon hiiri suussa.
”Hyvin,Harmittaa vain eräs asia…” Murahdan.
”Mikä? Arvatenkin Vadelmatassun seikkailut?” Nokkostassu kysyi ja laittoi hanakasti ruskea-valkoisen häntänsä tassujen päälleen.
”Kyllä! Se kirottu karvapallo pilaa kaiken!” Sylkäisee turhan agressiivisen kuuloisesti.
”Älä huoli,Kyllä hän saa rangaistuksen typeryyksistään.” Naaras toteaa lohduttavasti ja katsoo Omenatassun kanssa puhuvaan Vadelmatassuun päin. En tiedä,Mitä hänen katseessaan on,Onko siinä ärtymystä,Haikua vai..Kateutta? Haluaisin kysyä asiaa,Mutta en kehtaa ja jatkan meidän nykyistä aiheitamme.
”Mutta hän ei edes auttanut Mesitähteä!” Ärähdin niin vihaisesti,Että Vadelmatassukin saattoi kuulla.
”Häntä kiellettiin,Lisäksi Minttuliekki saapui paikalle.” Naaras sanoi puolustelevasti. Katsoin Nokkostassua ärtyneesti,Ei kai hän nyt tuota hypetystä voi puolustaa!
”Mutta Jos Minttuliekki ei olisi tullut,Mesitähti olisi kuollut!” Väitin vastaan.
”Mutta hän huusi apua,Että Minttuliekki saapui paikalla,Hän myös hoiti Omenatassua.” Viimeisen sanan hän sanoi hieman ärtyneesti.
”Turha sinun kanssasi siitä puhua..” sanon naaraalle äänellä,Joka kertoo etten tarkoita pahalta,Naaras nyrpistää silti hieman mutta jatkaa hiiren syöntiään.
”Mitäs olet tehnyt Paatsamapennun kanssa?” Naaras kysyi kuin olettaen,Että leikin ja vietän kivaa aikaa Paatsamapennun kanssa.
”En mitään! Se naaras nukkuu kokoajan,nytkin!” Naukaisen tuohtuneena.
”Harmi,No,Voin opettaa sinulle vaanimista!” Naaras maukaisee iloisena.
”Joo!” Kiljahdan iloisena enkä ole enään yhtään vihainen,Vadelmatassu ei sentään saa näin hyvältä kissalta opetusta! Ja lisäksi minä saan jo pentuna,Olen varmaankin niin älykäs!
”Ensiksi,Mene kyyryyn.” Naaras sanoi. Mutta juuri sitä tehdessäni alan muistamaan.
”Hei,Olen jo opetellut tätä!” Ihmettelen.
”No,Kertaus on opintojen emo.” Nokkostassu kannusti.
”En minä nyt jaksa,Haluan jotain hauskaa!” Parahdin. Nokkostassu huokaisee ja katsoo minua mietteliäästi.
”No..Mutta entä jos pelaisimme sammalpalloa?” Nokkostassu uteli virnistäen. Minä nyökkäsin. Tästähän voisi tulla ihan kivaakin.
//Nokkonen? 623 sanaa
