Tyrni
Olin menossa levolle omaan tilaani, mihin olin usein mennyt nukkumaan öiksi. Kaksijalkani lähti pois jo useamman hetken sitten, mutta hänen — ja kissan — haju oli edelleen vahva. Hän oli käynyt jossain ja tullut kotiin useampi kissanhaju mukanaan. Mitä hän oli tekemässä?
Avasin kuonollani oven, työntämällä kuononi sen raosta sisään. Katsoin ympärilleni, mutten huomannut muuta kuin pienen laatikon huoneen nurkassa. Olisiko se kenties pahvinen laatikko, johon voisin taas mennä makaamaan.
Lähestyin laatikkoa, joka nyt tuntui lemuavan toiselle kissalle. Katsoin sitä kohden koko ajan eteenpäin liikkuen, mikäli sieltä yllättäen pomppaisikin joku yllätys.
Sähisin vimmatusti, kun näin toisen, minua pienemmän oranssiturkkisenkissan verkkolaatikon sisällä. Se vaikutti pelästyneeltä, mutta minä olin järkyttynyt, pelästynyt ja kauhistunut yhtä aikaa. Tämä tarkoitti, etten pystynyt enää luottamaan keneenkään, jos kaksijalkani noin vain hylkäisi minut ja ottaisi toisen kissan itselleen. Hän ei varmaan edes rakastanut minua… Ehkä hänkin halusi kuolemaani, muttei vain ollut vielä löytänyt välinettä jolla tuottaa se tarpeaksi kivuliaasti. Ehkä mielenterveyteni oli hänen leikkikalunsa?
Hyppelin ylös makuutasoilleni, jotta sain vain oman hajuni pidettyä niissä. En halunnut jonkun toisen aromiakaan omiin asioihini.
Ylös päästyäni sähisin edelleen tuolle toiselle kissalle edelleen, sillä hän ei saisi yhtään palaa minun tavaroistani. Katsoin alas vihaisesti, pidin silmiäni raollaan ja odotin toisen kissan aloitetta. Sillä hän saisi alistua minun reviirilläni.
Kuitenkin hetken hiljaisuuden päästä, minä puhuin: ”Tämä on MINUN reviiri, ei sinun.” Syljin ja sähisin, niin että toisen kissan oli vaikea ymmärtää minua. Pörhistin turkkiani näyttääkseni isommalta, enkä unohtanut kynsiäni. Miksi kaikki tämä tapahtui minulle?
//Roih
