Tyrni
”Tyrni?” Roihu huhuli minua. Eikö hän todellakaan vieläkään tajunnut jättää minua rauhaan? Kiipesin alas makuupaikaltani ja kuuntelin ympäristöäni vaarojen varalta.
Kaksijalanpesäämme oli tullut niin pimeää, etten meinannut nähdä itseänikään. Sähähdin jokaisella askeleella, sillä kukapa tietäisi Roihun aikeet.
Ehkäpä hän odotti pimeää ja sitten vain tappaisi minut, enhän minä osannut taistella katukissaa vastaan.
Kaksijalkani aina sammutti valot lähtiessään jollain kummallisella seinän napsahdukslaitteella. Häntä ei tuntunut kiinnostavan meidän hyvinvointi täällä ollessamme, nyt jouduin nimittäin kävelemään miltei säkkipimeää käytävää pitkin hengestäni kiinni pitäen.
”Mitä sinä haluat minulta?” Murinani tuskin kuului kohti Roihun uhkaavia silmiä, kun tulin kaksijalkani lepotilaan.
”Ajattelin, että voisimme miettiä täältä ulospääsyä. Minua ei huvittaisi enää loikoilla vankina”, Roihu käänsi päätään. Varmasti yrittäen viittoa minulle jotain, en vain ymmärtänyt mitä.
”Tule – alas – kaksijalkani pediltä!” Hyppäsin Roihun päälle ja potkaisin sen alas reunukselta. Kuulin tömähdyksen, mutta Roihu oli äkkiä taas pystyssä ja sihahteli allani.
”Nyt voin kuunnella, kunhan muistat, että täällä minä määrään”, murahdin Roihulle ja asetuin sen jälkeen varovaiselle kerälle kaksijalkani pedin päälle. En tahtonut pahaa, mutta Roihu oli äärimmäisen epäkunnioittava minua kohtaan.
//Roihu?
