Tyrni
Korvani läpättivät kulkiessani kulma askelmia alas. Omistajani oli poistunut pesästämme jo useampia hetkiä sitten. Yritin löytää itselleni tekemistä, mutta lelut tuntuivat kaikki kovin tylsiltä. Kapasin seuraa, mutten uskaltanut pyytää sitä.
Hyppelin kulma-askelmat takaisin ylempään kerrokseen. Ylempänä oli usein pimeämpää, mutta tänään lasin läpi paahtoi kuumuus lähes koko pesässä. Aurinko oli suonut lämmön minua lämmittämään.
Menin kaksijalkani työtilaan, missä hän usein vietti osan päivästään, kun oli täällä. Hän harvoin tuli sieltä pois, eikä koskaan päästänyt minua sisään.
Hyppäsin ylös sen istuinalustalle. Pyörähdin hieman, mutta sain itseni sitten tasapainoon. Laskin kehoni alas siinä nukkumista varten. Istuinalusta, mikä oli nyt muuttunut minun makuualustaksi, oli yksi ainoista varjoisista paikoista jäljellä.
Lepuutin korviani ja häntääni. En pelännyt, kun kaksijalkani ei ollut kotona, jos olin yksin tietenkin. Tunsin itseni erittäin pieneksi sen yhden kaksijalan kanssa, joka oli satuttanut minua. Hän oli käynyt kerran sen tapaturman jälkeen, muttei sillä kerralla koskenut minuun lainkaan, johtuen ehkä oman kaksijalkani paikallaanolosta.
Katsoin hetken pitkää ja pyörivää juttua, joka puhalti ilmaa mukavasti turkkiini. Kuitenkin sen toistuva liike alkoi käydä tylsäksi, joten suljin silmäni ja toivoin hyvää unta, missä kukaan ei haluaisi kuolemaani.
//ohoh… Tulipas nää sanat nopeasti
