Tyrskypentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Mittailin katseellani edessäni seisovaa valkoista kollia edelleen hiukan varautuneena. Mesitähti ei vaikuttanut olevan mitenkään erityisen vihoissaan minulle siitä, että olin tunkeutunut hänen pesäänsä luvatta, mutta olisi silti typerää ruveta hankalaksi tällaisella hetkellä.
Sivuutin päällikön ensimmäisen kysymyksen kokonaan: tietenkään Korppisiipi ei tiennyt, että olin täällä. Jos hän tietäisi, olisin jo varmasti saanut häneltä sellaiset nuhtelut, etten vähään aikaan uskaltaisi poistua pentutarhasta yhtään mihinkään.
”Onko kukaan vielä esitellyt sinulle muuta leiriä?” Mesitähti kysyi hiljaisuuden uhatessa venyä kiusallisen pitkäksi. Mietin nopeasti, ja pudistelin sitten päätäni. Isä oli kyllä vienyt minut jo leirille kierrokselle – tosin siitä päällikön ei tarvinnut saada kuulla – mutta en ollut saanut käydä silloin missään pesässä sisällä. Jos Mesitähti suostuisi näyttämään minulle leiriä, voisin ehkä saada kurkistaa pesiin hänen luvallaan, eikä isällä olisi siihen mitään sanomista, sillä eihän hän voinut alkaa niskuroimaan päällikölleen.
”Siinä tapauksessa minä voin viedä sinut pienelle kierrokselle.” Havahduin ajatuksistani Mesitähden kutsuessa hännänheilautuksella minut mukaansa ja lähtiessä edeltä kapuamaan tunnelia pitkin ylös aukiolle. Loikin innosta värähdellen hänen peräänsä.
Ulkona oli edelleen hiljaista. Yhä useampia oli ilmestynyt aukiolle siistimään yön jälkeen sekaisia turkkejaan ja vaihtamaan kieliä. En kuitenkaan nähnyt emoa tai isää missään, joten arvelin, ettei poissaoloani oltu vielä huomattu – ja hyvä niin.
Tepastelin Mesitähden kintereillä pyöritellen päätäni sen mukaan, mihin tämä kehotti minua milloinkin katsomaan. Ja kuten olin toivonutkin, sain käydä piipahtamassa sisällä soturien pesässä! Tosin Mesitähti tuli heti tiiviisti perässäni, mutta ei se minua kauheasti haitannut, sillä olin liian tohkeissani päästessäni tutkimaan tarkemmin pesiä, joissa soturikoulutuksensa loppuun suorittaneet kissat nukkuivat.
Tupsahtaessani takaisin aukiolle, ulkona oli alkanut tihkuttaa taas. Huiskaisin hännälläni hiukan ärtyneenä ja katsahdin sitten perässäni pensaasta ulos puskevaan Mesitähteen. Hän nykäisi viiksiään vesipisaroiden osuessa niihin.
Sateesta huolimatta halusin jatkaa tutkimista, joten siispä suuntasin kohti seuraavaa pesää vaivautumatta odottamaan päällikön lupaa siihen. Maan hienoisesta tömähtelystä kuulin hänen tassuttavan edelleen mukanani.
Rynnistin karhunvatukkapensaan alle suojaan sateelta, ja samassa tyrmäävän tymäkkä tuoksu hyökkäsi nenääni. Nyrpistin sitä inhosta ja käännyin sitten silmiä kirvellen Mesitähden puoleen.
”Mikä tämä kamala haju on?” kysyin häveten ääneni heiveröisyyttä kollin rinnalla.
//Mesi?
//326 sanaa
