Vadelmapentu
Kirjoittaja: Perus
Heräsin siihen että joku puski kylkeäni, Varmaankin joku kamala sammakko siitä unesta! Mutta juuri kun olin kiljumassa apua,Tajusin sen vain olevan Mesitähden valkoinen kuono ruskeine leukoineen.
”Huomenta Vadelmapentu,Kuinka sinä voit?” Mesitähti kysyy ja katsoo minua silmiin.
”Huomenta Mesitähti…Ja hyvin..” Mutisin hieman säikähtäneenä.
”Miksi näytät siltä kuin olisit nähnyt aaveen?” Kolli kysyi hieman huvittuneesti.
”Luulin että…” Aloitin nolostuneena.
”No?” Kolli kysyi ja katsoi minua kiinteästi silmiin vihreillä silmillään.
”Luulin sinua hirviösammakoksi…Joka tappaa minut…” Sanoin hyvin hyvin nolostuneena.
”Älä huoli. Ensinnäkin,En ole hirviösammakko, Toiseksi ei ole minun tapaista syödä pentuja omasta klaanistani.” Mesitähti naureskeli niin että vaaleanruskeat korvat liikkuivat.
Huokaisin helpotuksesta,Ettei hän ollut suuttunut minulle tai mitään.
”Mutta miksi olet täällä?” Kysyin.
”Halusin käydä katsomassa sinua ja katson kuntosi.” Mesitähti sanoi.
”Eikös se ole parantajien puuhaa?” Kysyin hämmentyneenä.
”Halusin auttaa Liljatuulta,Koska hänen pitää katsoa onko Kirsikkakuonolla punkkeja.” Mesitähti naukui.
”Hyi..” Yökkäsin melkein.
”Sellaista se on parantajana.” Mesitähti sanoi.
”Miksi sitten joku haluaa parantajaksi?!!” Kysyin ihmetellen.
”On parantamisessa hyviäkin puolia,Ja on tärkeää, Että on joku joka osaa auttaa.”Mesitähti maukui.
Nyökkään hyväksyvästi.
”Mutta siis, Sattuuko kurkkuun?” Mesitähti kysyy.
Puhdistan päätäni.
”Entä vuotaako nenä?” Mesitähti jatkoi.
”Ei..Ja mikä parantaja sinustakin on tullut?” Kysyin nauraen.
”Olisin kyllä tyytyväinen jos osaisin oikeasti parantaa klaanipäällikkyyden lisäksi, Mutta en valittevasti osaa. Liljatuuli antoi vain nämä kysymykset.” Mesitähti sanoi muka surullisena.
”Muuten,Onko päällikkönä hienoa??” Utelin.
” Onhan se aika, Mutta todella kiireistä.” Mesitähti huokaisi.
”Ai..” Sanoin säälien.
Mesitähti hymähtää.
”Mutta olet mielestäni paras päällikkö ikinä!” Kehräsin iloisesti ja nousin ylös.
Mesitähti alkaa nyt kunnolla hymyilemään.
”Kiitos.” Hän sanoo hieman koskettuneena.
Kehrään ja pusken hänen rintaansa.
”Muuten,Ellet halua olla täällä koko loppu ikääsi,Olet vapaa lähtemään takaisin pentutarhaan.” Mesitähti sanoo.
”JIPPII!!” Kiljaisen ilosta ja juoksen ulos.
”Kiitos!” Huusin vielä perääni ja näin kaukanakin valkoisen kollin hymyilevän.
//Jatkot Medelle :3
