Vadelmapentu
Kirjoittaja: Perus
Leikin itsekseni hiirenpuolikkaalla pentutarhan edessä ja söin samalla toista palaa siitä,Kun huomasin Hillasielun tukevan Hiilihammasta joka varoo yhtäkäpälistään. parantajanpesää kohti.
”Onko hän loukkaukkaantunut?” Kysyin itsekseni ja lähdin mustanruskean ja valkoisen kollin perään.
Kun kollit katosivat pesään,Hiivin heidän peräänsä ja jäin suuaukolle tutkimaan.
Liljatuuli käskee Hiilihampaan makaamaan sammalpedille ja alkaa tutkimaan käpälää,Joka näytti Aralle. Sitten Hillasielu lähtee johonkin enkä kuule mitä hän puhuu,Jättääkö hän Hiilisielun yksin kuolemaan?!!? Kun valkoinen kolli tuli parantajanpesästä,Nyrpistin ja katsoin häntä vihaisena hänen vihreisiin silmiinsä. Sitten Hillasielu katsoo minua muka hämmentyneenä ja yrittää esittää viatonta.Kun olen menossa parantajanpesään,Tajuan että minun pitää esittää iloista,Että Liljatuuli ei väitä että Hiilihammas on kunnossa.
”Hei!” Astun pesään ja huudan Liljaatuulelle pesän nurkkaan. Tummanharmaa naaras mutisee jotain ja juoksen oikopäätä sen jälkeen mustaruskean Hiilihampaan luo.
”Hei sinullekin,Hiilihammas. Mitä sinä teet täällä?” Esitin ihmettelyä,Ettei kolli saisi tietää että hän oli saanut tietää Hiilihampaan traagisesta kohtalosta.
”Entä mitä sinä itse teet täällä?” Kolli kysyi ja katsoi minua jäänsinisillä silmillään.
”Tulin katsomaan sinua,Koska pelkään että kuolet!” Vinkaisin pelosta kollin korvaan. Ensin Hiilihammas katsoo minua hämmentyneenä mutta sitten hän alkaaa nauramaan.
”Älä huoli,En kuole. Sain vain pienen nyrjähdyksen kun kompastui käpäliini kuin mikäkin pentu.” Kolli naurahti.
”Huh,Pelkäsin jo että näämme viimeisen kerran.” Nauraisin nolostuneesti.
Hiilihammas alkaa nauramaan.
”Ja näytti siltä että Hillasielu jättää sinut vain tänne kitumaan!” Sanoin hieman huvittuneena omalle typeryydelleni. Hiilihammas naurahti ja läpsäisi minua terveellä vitivalkoisella käpälällään.
”Hupsu pentu!” Kolli kehräsi ja rauhoituin hieman.
”Haluatko muuten seuraa?” Kysyin pian.
”Toki.” Kolli naukaisi ja hymyili hiukan.
”Sattuuko sinua muuten käpälään?” Kysyin ja osoitin Hiilihampaan arkaa käpälää.
”Ei erityisemmin.” Kolli sanoi ja meni mukavampaa asentoon.
”Saanko istuuntua?” Kysyin kun käpäliäni alkoi särkeä seisomisesta.
”Istu vain vaikka tuohon viereeni.” Hiilihammas naukui ja osoitti mukavaa istumapaikkaa.
”Kiitos.” Mutisin ja istuiduin paikalleni.
”Mikä sai muuten sinut luulemaan että kuolen?” Mustanruskea kolli kysyi.
”En tiedä..Oletko vihainen?” Sopersin.
”En tietenkään,Minä vain ihmettelin alkuun miksi sinä tuollaisia puhut.” Hiilihammas sanoi ja laittoi käpälänsä alleen.
”No..Kun näytit niin kipeältä..” Takeltelin ja siirtelen käpäliäni nolostuneena.
”No sinulla on ainakin hyvä mielikuvitus.” Kolli sanoi ja hiljeni yhtäkkiä. En viitsinyt keskeyttää häntä,Koska hän näytti hyvin keskittyneellä ajattelemaan..Jotain…Tai jotakuta. Hetken hiljaisuuden jälkeen Hiilihammas avaa suunsa,Kun olin jo hiukan väsynyt.
”Nyt on jo myöhä,Pitäisikö sinun mennä nukkumaan?” Kolli kysyi.
”Kai..” haukottelen vilkaisten vihreillä silmilläni Hiilihammasta silmiin.
”No hyvää yötä.” Kolli sanoo ja heilauttaa häntäänsä.
”Hyvää yötä..” sanoin puolihaukottelen ja lähdin pesästä.
Katselin ympärilleni muita kissoja kohti,Jotka valmistautuivat yöpuulle.Yhtäkkiä minua alkoi väsyttää ihan kamalasti,Vaikka en ollut päässyt edes pentutarhaan ja nukahdin keskelle leiriä.
//429 sanaa,Sori tällänen kökkö
