Vadelmapentu
Kirjoittaja: Perus
Katselin ympärilleni, Leirissä ei tapahtunut mitään. Liljatuuli hoiti Kirsikakkakuonoa, Soturit makailivat auringossa ja oppilaat juttelivat.
”Tylsää…” Mutisin ja huomasin katseellani jotain erikoista, leirin laidassa maassa makasi pieni kuollut hiiri.
”Kuka on jättänyt hiiren tänne?” Ajattelin ja lähdin katsomaan hiirtä lähempää,Siitähän voisi tehdä oivan lelun! Tassutelin hiiren eteen ja katsoin ruskeaa karvaista pötkylää, Jolla oli vaaleanpunainen ja pitkä häntä. Juuri kun olin koskettavassa hiirtä etukäpälläni, Hiiri heräsi eloon ja juoksi pois.
”Äääkk!” Kiljahdin sydän kurkusta, Oliko tähtiklaani herättänyt sen?
”Mitä sinä huudat?” kuulen äänen takanani, Katson taakseni ja näen Mesitähden siinä.
”Kuol-kuol-lut…hiiri Heräsi e-eloon..” vinkaisin takellenpelokkaana.
”Se varmaankin nukkui.” Valkoinen kolli sanoi ja heilautti vaaleanruskeita korviaan huvittuneesti.
”Anteeksi..” mutisin erittäin nolostuneena.
”Ei se mitään,Sillä saattaa olla pesä lähistöllä.” Mesitähti naurahti ja katsoin häntä hänen vaaleanvihreisiin silmiin. Hymähdin hiukan ja ryhdistäydyin. En saanut olla pelkuri!!
”No minä tästä lähden…” Naukaisin ja lähdin menemään taaksepäin,Käännyn ja juoksen pois lähelle pentutarhaa.
”Hirveän noloa…” Sopersin itselleni, ja lähdin kävelemään ympäri leiriä,Ehkä se auttaisi. Siinä kulkiessani näin Viherkatseen ja Hallavarjon juttelevan toisilleen yhteinen jänis välissään.
Yhtäkkiä Hallavarjo katsahtaa minua kohti ja tuijotan valkoista kollia suoraan hänen vihreisiin silmiinsä.
Hallavarjo kääntää hetken päästä päätään ja jatkaa keskustelua kumppaninsa kanssa. Jatkoin matkaa.
”Täällähän on paljon vihreäsilmäisen kissoja..” Mutisin keskittyneesti katsellessani klaanitovereitani, joista suurin osa kissoista oli vihreäsilmäisiä. Käyskentelin leirissä jonkin aikaa, mutta sitten minulla tuli nälkä,Hirveä nälkä. Olin unohtanut syödä…
Suuntaan saaliskasalle ja otan kasan päältä mukavan kokoisen päästäisen,Jonka hotkin pikaisesti suuhuni. Yhtäkkiä huomaan Tuulipennun rynnineen viereeni.
”Hei tuletko leikkimään?” Tuulipentu kysyi energisesti.
”En nyt jaksa..Olen vasta syönyt..” mutisin suuni päästäistä täynnä.
”Senkin tylsimys! Kukaan ei jaksa leikkiä kanssani!!” Tuulipentu ärähti ja läpsäisi minua kylkeen valkoisella käpälällään.
”Koska kaikki syövät.” Sanoin nuoremmalle pennulle, Nautin siitä kun sain olla vanhempi ja näsäviisas.
”Et sinä enään syö!” Tuulipentu tokaisi hetken päästä kun olin nielaissut viimeisenkin päästäisen palan.
”Mutta haluan ruokailevon!” Tuhahdin, Vihasin sitä kun vatsassa tuntui huonolta, kun oli leikkinyt liian villisti suoraan ruuan jälkeen.
”Kuulostat aivan klaanivanhimmalta!” Kyyhkynharmaa naaras ivaili.
”Enhän, Kuulostan viisalle. Ainakin enemmän kuin sinä.” Tokaisin piikkikäästi,En kestäisi jos tuo näsäviisas pikku pennunrääpäle vielä irvailisi minulle!
”No ei sitten, VadelmaVANHUS!” Naaras sanoi töykeästi vanhus-sanaa painoittaen.
”Hei!!” Sähähdin ja hyppäsin hänen niskaansa, Tuulipentu ei ehtinyt reagoida kun olin jo hänen päällänsä.
”Voitin!” Sanoin riemukkaasti.
”Käytit painoasi,Ja huijasit!” Naaras tuhahti kun päästin hänet altani naureskellen.
”Odottaako vastujasi taistelussakin,Että olet valmis?” Ivailin.
”En minä sitä!” Tuulipentu sylkäisi sanat suustaan ja juoksi äkäisenä pois.
”Tuolle olisi pitänyt antaa nimeksi piikkitassu..” Mutisin mielessäni.
”Kuulin tuon!” Naaras huusi parin ketunmitan päästä.
”Sitten kuulit!” Maukaisin törkeästi ja astelin arvokkaasti pois,minä en alistuisi hänen tahtoonsa!
”Senkin karvapallo!” Naaras sylkäisi ja tassuteli toiseen suuntaan vihaisesti.
//Poisti tästä puolet enkä jaksanut kirjottaa niin 441 sanaa.
”
