Vadelmapentu
Kirjoittaja: Perus
Leikin hajamielisesti itsekseni käpälieni välissä olevalla myyrällä pääaukiolla,Vaikka minun olisi pitänyt syödä myyrä, Mutta halusin katsella muita kissoja ja arvailla kuka on kukin.
”Tuo on Liljatuuli.” Mutisin ja osoittelin itselleni tummanharmaata parantajaa.
”Tuo taas on..KUKA TUO ON?!!” Kysyin itseltäni ja katsoin tiiviisti kohti maailman valtavinta olentoa.
”Tuon on pakko olla jättiläinen!” Puhuin itselleni ja juoksin kohti jättiläistä.
”Oletko sinä jättiläinen?” Kysyin selällään makaavalta jättiläiseltä.
”En ole,Jättiläisiä ei ole olemassa.” Olento takelteli ja kääntyi oikeinpäin,Sitten tajusinkin olennon olevan vain hyvin hyvin suuri kolli,Jonka valkoisessa turkissa oli tummanharmaita täpliä. Kallistun päätäni ja katsoin kollia mietteliäästi.
”Kuka sinä olet? En ole koskaan aiemmin nähnyt noin suurta kissaa!” Hämmästelin nähdessäni kollin koko komeudessaan edessäni.
”Minä olen Mer… Anteeksi, Siis olen Iltakaiku. Kuka sinä olet?” Kolli kertoi.
”Olen Vadelmapentu!” Sanoin itsevarmasti ja pörhistin rintaani.
”Se on kiva nimi.” Iltakaiku sanoi. Juuri kun olin kysymästä kissasta lisää,Aurinkokajo pilasi hetken.
”Vadelmapentu! Alahan tulla sieltä!” Sinikilpikonnakuvionen naaras huusi.
”Heippa! Minun pitää mennä!” Hyvästelin kollin ja lähdin Aurinkokajon luo.
”No?” Kysyn ärtyneenä häneltä.
”Nyt on päiväunien aika!” Naaras sanoi.
”Ei ole!” Vinkaisin,En minä enää mitään päiväunia tarvi!
”Onpas!” Aurinkokajo sanoi ja yritti tuuppia minua pentutarhaa kohti.
”On vain,Jos saat minut kiinni!” Hihkaisin ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia pakoon.
”Vadelmapentu!” Aurinkokajo karjaisi perääni mutta olin jo kaukana.
Juuri kun olin näyttämässä kieltä Aurinkokajolle,Enkä katsonut eteeni,Törmäsin Liljatuuleen jolla oli tuppo yrttejä suussaan.
”Varo!” Kiljaisin,Mutta oli jo myöhäistä. Yrtit lensivät ympäri aukiota ja tuuli vei niitä pois.
”Ääk!” Naaras kiljaisi.
”Vadelmapentu!” Aurinkokajo torui saavuttuaan paikalle.
”Anteeksi..” Vikisin.
”Ei se mitään,Nuo olivat jo pilaantuneita.” Liljatuuli lohdutti.
”Mutta silti!” Mutisin nolostuneena.
”Sinä kyllä ansaitsisit saada kunnon torut.” Liljatuuli naurahti.
”Niin.” Aurinkokajo naukui ja alkoi viemään minua päivä unille.Tottelin kiltisti.
”Kyllä se tuosta,Et sentään murtanut käpäliäsi.” Liljatuuli naurahti peräämme.
// Laskuri ei toiminut nii sorry en laskenut sanoi nyt 🙁
