Vadelmatassu
Kirjoittaja: Perus
”Tulkoon jokainen eloklaanilainen klaanikokoukseen!” Kuulin Mesitähden huutavan aukiolla, Nousin istuma-asennostani ylös ja venyttelin hieman, Paikkani olivat kipeät koko aamun istumisesta, Kun Aurinkokajo oli halunnut siistiä minua koko aamun huolellisesti.
”Ei sinun olisi tarvinnut..” Kiitin nolostuneena.
”En halua että näytät että olisit mennyt häntä edellä piikkipensaan läpi.” Aurinkokajo totesi vakavasti.
”En minä ollut alunperinkään sotkuinen!” Äyskäisin.
”Ai et vai?” Sinikilpikonnakuvioinen naaras katsoi minua sarkastisesti keltaisilla silmillään, Kun tunkeuiduin hieman pienestä pentutarhan suuaukosta ulos.
”No hieman..” Sopersin, Tiedän kyllä että olen hirveä remuaja nukkuessani, Ja potkin yleensä jotakin viatonta suoraan vatsaan nukkuessani.
”Mutta mennäänkö jo?” Aurinkokajo kysyi kun olin jäänyt siihen seisoskelemaan, Nyökkääm hänelle ja lähden kohti meitä odottavaa kissajoukkoa kohti ja yritin rynnii joukon läpi. Mutta jo pian huomasin, Että kissajoukon läpi rynniminen oli yllättävän vaikeaa, Lopults jouduin kysymään että voisivatko muut väistää ja he väistivät ystävällisesti. Lopulta päästyäni litteäkiven päälle Mesitähden eteen ja pörhistelin rintaani hyvin ylpeästi. Pian jo Mesitähti aloittaa hieman pitkästyttävää puhettaan.
”Vadelmapentu on täyttänyt kuusi kuuta ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä siihen päivään asti,Kun hän ansaitsee soturinimensä, Hänet tunnettakoon Vadelmatassuna.”. Jo tässä kohdassa jotkut onnittelevat,Mutta Mesitähti hiljentää heidät katseellaan.
”Mestarisi tulee olemaan Korppisiipi, Ja toivon, Että hän siirtää kaiken tietonsa sinulle.” . Sen jälkeen litteäkiven päälle hyppää Korppisiipi, Sirovartaloinen valkoinen naaras,Jolla on mustia kohtia vartalossaan ja pistävä katse.
”Korppisiipi,Olet valmis ottamaan oman oppilaan. Vaikka olet nuori,Olet osoittanut olevasi sinnikäs ja älykäs, Ja uskon että opetat kaiken osaamasi oppilaallesi.” Mesitähti lausuu juhlallisesti ja kosketan naaraan kanssa neniä muiden huutaessa nimiämme. Olin pyörtyä ylpeydestä,Kuten ehkä Korppisiipikin.
Kun juhlallisuudet ja kehut olivat hoidettu, Olin valmiina toimintaan.
”Menemmekö harjoituksiin!?!!” Kysyin innostuneena Korppisiiveltä toiveikkaasti häntä katsoen.
”Emme vielä, Ensin sinä siivoat sotureiden pesän ja sitten voimme mennä katsomaan rajat.” Naaras lausahtaa.
”Eikä!!” Tuhahdan ja rummuttan käpällilläni maata,Ei tämä ole oikein!
”Älä valita,Vaan tee.” Korppisiipi käskee tiukasti,Mutta ei vihaisesti ja heilauttaa häntäänsä sotureiden pesää kohti. Huokaisin ja lähdin pesää kohti musertuneena, Onko oppilaana tälläistä? Miksi edes halusin oppilaaksi, Jos tämä on tälläistä? Miksi en vain olisi jäänyt erakoksi ja seikkaillut?
”Olisit kuollut nälkään.” Kuulin järjen sanovan mielessäni mutta en jaksanut ajatella asiaa enempää,Pääsen sentään kohta tutkimaan rajoja! Kun olin astumassa soturienpesään, Näin Utusielun
siellä.
”Hei.” Valkea naaras naukaisi kun astuin kokonaan sisään, Pesässä oli hieman kosteaa mutta mukavan lämpöistä vaikka kukaan muu kuin Utusielu ei ollut siellä.
”No hei..” Mutisin vähän ärtyneemmin kuin oli tarkoitus.
”Etkö päässytkään saalistamaan kuten olit kaavaillut?” Naaras kysyi.
”No en! Se typerä karvapallo käski minun tulla siivoamaan tänne!” Murahdin äkäisesti ja aloin ottamaan vanhoja sammalpeitteitä pois.
”Älä huoli,Et sinä aina ole täällä siivoamassa, Ja muista että Korppisiipi on hieman tiukempi kuin muut,Mutta tarkoittaa vain hyvää sinulle.” Naaras lohdutti ja nousi ylös että voisin ottaa hänen petinsä.
”Aha.” Murahdin.
”Haluatko muuten apua? Minulla on nyt vapaata niin ajattelin että voisin tehdä jotain hyödyllistä kun en jaksa löhöillä koko päivää.” Utusielu tokaisi.
”Toki.” Vastasin iloiseisemmin kuin äsken ja aloin tekemään työtäni ahkerammin kuin äsken piristyksen voimalla.
”Hienoa työtä..” Utusielu puuskutti kun olimme hoitaneet työmme, Olimme vieläpä siivonneet petien lisäksi myös koko muun pesä.
”Korppisiipi saa olla sinusta ylpeä..” Naaras kehräsi iloisesti.
”No ilman sinua se ei olisi näin nopeasti onnistunut!” Kehuin Naarasta hymyillen ja ihailin tassujemme työtä.
”Äh..Älä minua kiittele.” Naaras naukaisi hetken päästä kun olin lähtemästä pesästä,Hymyilin pienesti ja juoksin Korppisiiven luo.
”Olen valmis!” Hihkaisin kun saavuin valko-mustan naaraan luokse.
”Olitpa nopea!” Naaras sanoi tyytyväisesti ja katsoi minua vaaleanvihreitä silmillään.
”Utusielu auttoi..” Tokaisin.
”No silti olitte nopeita.” Naaras naukaisi.
”No mennäänkö?” Kysyin naaraalta innoissani.
”Toki,Menemmekö vaikka nyt lähtevään partioon?” Hän kysyi.
”Tietty!” Huudahdin ja pyörin hänen ympärillään,Olin aivan innoissani. Kun lähdimme parin muun soturin mukaan partioon,En olisi malttanut odottaa että he puhuvat asiansa Minttuliekille vaan olisin halunnut lähteä heti matkaan. Mutta onneksi pian me lähdimme matkaan,Ja heti kun astuin ensimmäisen askeleeni leiristä ulos, Nenääni tulvahti liian monta hajua kerralla.
”Apua!” Kiljaisin.
”Mitä?” Korppisiipi katsoi minua hieman hämmentyneenä.
”Tukehdun näihin hajuihin!” Sanoin kauhistuneena.
”Et tukehdu.” Naaras tokaisi ja tönäisi kylkeään pehmeästi, Ja onneksi hän oli oikeassa, Hetken päästä olin jo suorastaan tottunut hajuihin ja keskityin metsän kauneuteen…Sen vihreisiin lehtiin ja kaikkeen muuhunkin siellä,Kuten sammaliin.
”Olemme kohta nummella.” Kuulin yhtäkkiä Korppisiiven naukaisevan.
”Ai siinä avarassa maastossa?” Kysyin .
”No tietenkin,Missä muuallakaan?” Naaras kysyi piikkikäästi. En välittänyt ,Koska aloin jo nähdä tätä nummea,Joka oli niin kaunis.. Lopulta en voinut kestää ja juoksin täysillä kohti nummea.
”Vadelmatassu!” Muut huusivat perääni, Mutta en kuunnellut..Aloin jo saavuttaa nummea.
Mutta yhtäkkiä kaikki pimeni silmieni edestä.
Heräsin taas parantajan pesässä.
”Taas sinä hankkiuduit tänne,Oletko niin rakastunut tähän paikkaan?” Kuulin Liljatuulelta kuulostavan
Kissan kysyvän.
”En…Mutta mitä tapahtui..?” Kysyin hieman pökerryksissä.
”Juoksit suoraan puuta päin,Sait pienen aivotärähdyksen.” Liljatuuli sanoi ja tuli esiin pesän nurkasta.
Liljatuuli oli pieni viehkeä tummanharmaa naaras,Jolla oli kauniit meripihkanväriset silmät ja valkosia kohtia esim rinnassa,Vasemmassa etukäpälässä sekä kuonossa.
”Kuolenko?” Kysyin hädissäni.
”Et,Joudut vain lepäämään.” Naaras sanoi.
”Voi ei..Jään jälkeen!” Vinguin kauhuissani.
”Et jää,Joudut olemaan täällä vain pari päivää,Ja sen jälkeen sinun pitää ottaa hieman rauhallisemmin”
Naaras totesi.
”Huh..” huokaisin helpotuksesta ja paransin asentoani.
”Haluatko että joku tulee luoksesi?” Naaras kysyi kuin arvaten että minulla on tylsää.
”No voi joku kohta..Minua vain hieman väsyttää..” mutisen.
”No varmaankin jos törmäilet täällä puita päin.” Naaras tuhahti. Vilkaisin häntä hieman äkäisesti mutta sitten kuulin Aurinkokajon äänen.
”Voinko tulla?” Kuulin Aurinkokajon kysyvän pesän ulkopuolelta.
”Toki,Voithan sinä tulla tietenkin katsomaan tätä meidän neroamme.” Naaras naurahti. Sitten sinikilpikonnakuvionen naaras astui sisälle,Huomasin hänen olevan hieman pahalla tuulella.
”Haluatteko olla kahden?” Liljatuuli kysyi ja Aurinkokajo nyökkäsi. Heti kun parantaja oli lähtenyt, Aurinkokajo aloitti vuodatuksensa.
”Mikä sinun päähäsi tuli?!” Naaras kysyi raivoissaan,Mutta ei huutanut.
”En tiedä…” Sopersin.
”Tuo on yhtä typerää kuin se lumiseikkailusi,Ellei vielä typerämpää,Aiheitit huolta viattomille ja satutit itseänikin!” Naaras sähähti.
”Anteeksi..” Sopersin ja menin kasaan pelosta. Oli hetken hiljaista.
”Anteeksi…Ei olisi pitänyt huutaa…” Aurinkokajo sanoi nolostuneena.
”Ei se mitään..” takeltelin hieman rentoutuneempana, Naaras hymyili ja nuolaissut vielä korvaani.
”No..Jätän sinut tänne lepäämään,Lepää rauhassa.” Aurinkokajo sanoi ja lähti pesästä.
Hetken päästäotin mukavan asennon ja aloin nukkumaan.
//1004 sanaa!!
