Vadelmatassu
Kirjoittaja: Perus
Seisoin Omenatassu vieressä joen vierellä. Katsoin vettä inhoten,Pitäisikö minun mennä tuonne…? Onko Omenatassu ihan varma.. Vilkaisen kotikisusyntyistä naarasta epäillen.
”Mitä nyt sitten…?” Kysyn epävarmasti kanelinruskean naaraan korvanjuureen. Naaras katsoo minua leikkisästi,Kuin huvittuen siitä,Että pelkäsin ilmiselvästi vettä…Harrastavatko kotikisut muka uimista kun tuokin katsoo ihaillen vettä..Mietin sitä hetken mutta sitten huomaan Omenatassun hyppäävän joessa olevalle kivelle,Joka on osa kivipolkua joessa. Katson järkyttyneenä naarasta joka seisoo rauhallisena vellovan veden keskellä,Entä jos jostain hyökkää sammakko? Mutta silti Omenatassu vain hyppää rohkeasti toiselle kivelle.
”Näetkö? Kaikki hyvin! Mitään pahaa ei voisi tapahtua,Kun minä olen-” Naaras aloitti mutta pahin tapahtuu,En tarkoita siis jättisammakkoa,Vaan naaras liukastui ja tippui veteen! Menen shokkiin ja yritän hengittää kunnolla,Mutta se tuntuu vaikealta. Korvani humisevat.
Kuulen huminan keskeltä Omenatassun huutavan,Ja mieleni käskee juosta apuun,Mutta jalkani eivät liiku. Mikseivät jalat tottele!!
”Apua! Auttakaa joku!!” En saa mutaan muuta aikaiseksi kuin tuon huudon,Ja sitten tuntuu kuin jäätyisin. Tuntui kuin katselisi tapahtumia jostain puunlatvasta. Nään itseni kurottelemassa vettä ja Mesitähden juoksevan pusikoista paikalle,Voi ei!! Saamme tupeenrapinat!
”Mitä tapahtuu??” Mesitähti kysyi mutta en ehtinyt vastata,Kun kolli hyppäsi jo oppilaansa perään.
”Pysy rannalla äläkä tule tuon lähemmäksi.” Kolli käski vaikka olisin tahtonut juosta päällikköni perään.
Katselen kuinka rohkeasti pääsääntöisesti valkoinen kolli ui oppilasta kohti,Olisinpa kuin hän…
Kolli ui rohkeasti kauemmas menevää omenatassua,Ja pelkään,Että mitä jos kolli ei saa häntä kiinni??
Mesitähti ui hyvin nopeaa vauhtia naarasta kohti,Ja pian ihmeekseni hän sai Omenatassusta otteen!
Päällikkö ottaa kevyesti naaraan niskasta kiinni ja lähti takaisin kohti joentörmää,Mutta joka käpälänvedolta kolli näytti väsyneemmältä…Entä jos hän ei jaksa?? Kun olin jo pääsemässä epätoivoon,Kolli sai naaraan joen törmälle.Nyt minun pitää toimia! Päässäni humisi kuin vesiputouksella,kun otin Omenatassun niskanahasta kiinni ja raahasin hänet kuivalle maalle.
Sitten yhtäkkiä,Kun Mesitähti oli nousemassa ylös joen törmältä,Kollin ote lipeää ja hän tippuu veteen.
Eikä hän nouse enään ylös….
Hengitän katkonaisesti kun en näe enään Mesitähteä..Kuoliko hän?? Juoksin joen törmälle ja katson veteen jossa näkyi sameana vaalean kollin ruumis. Itken hiljaa ja kyyneleet tippuvat poskiltani jokeen,Tätä ennen en ole ikinä itkenyt..Ainakaan näin paljon..Mutta hän oli ollut minulle kuin isä,Enkä halua luopua hänestä….
Olin vaipumassa jo epätoivoon,Kun yhtäkkiä aluskasvillisuudesta saapui punaruskea naaras,Se on Minttuliekki! Olin itkeä ilosta kun naaras saapui.
”Kuulin huutoja,Ja ajattelin mitä tapahtui.” Naaras sanoi ja katsoi Omenatassua kysyvästi,Kuin kysyen että mitä hänellekin on käynyt.
”Hän..Hukkui veteen..Ja..Mesitähti pelasti hänet mutta hän itse hukkui…” Itkin väristen ja en tiedä,Kestänkö enään hetkeäkään…Haluan lämpöön,Haluan taas olla pentu Aurinkokajon kyljessä..Mutta ei…
”Katso,Hengittääkö Omenatassu ja minä lähden Mesitähden perään.” Punaruskea naaras käski ja hyppäsi itsevarmasti veteen. Hengitin katkonaisesti ja pihisten kun istuunnuin märän kanelinruskean naaraan vierelle ja kuuntelin,Hän hengitti! Vaikka Mesitähti kuolisi,Hän olisi sentään tukenani suremassa kollia.
Sitten yhtäkkiä tunsin selässäni tassun.
”Hei,Haaveilija.Tulin jo.” Huomasin Minttuliekin jo saapuneen. Olin kiljua ilosta,Mutta sitten kysyin tärkeämmän kysymyksen.
”Selvisin hän..?”kysyn epävarmasti. Ja katsoin Mesitähden ruumista.
”En tiedä…” naaras mutisi.
Olimme odottaneet jonkun aikaa Mesitähden heräämistä ,Kun hän avasi silmänsä. Olin kiljua ilosta,Mutta pidin järkeni.
”Pelkäsin ettet heräisi..” minttuliekki kuiskasi kollille.
//Sori tuli kiire niin en ehi laskee…
