Vadelmatassu
Kirjoittaja: Perus
Kävelin niityllä,Jota ympäröivät tiheät havumetsiköt ja niitty oli pullollaan punaisia kukkia.Täällä oli äärettömän kaunista,mutta silti täällä ei näkynyt mitään elonmerkkiä. Katselin ympärilleni ja kun olin kulkenut jonkin aikaa,Näin heinikossa tummanoranssin karvan välähdyksen. Täällä siis oli joku!
”Huhuu? Onko täällä joku?” Huutelin,Mutta ääneni vain oudosti kaikui takaisin,Vaikka eikös vain luolissa ääni kaiu takaisin? Seisahdin haistelemaan ilmaa,Joka haisi..kauan maanneelle ruumiille? Katsoin ihmetellen,Eihän näin kauniilla niityllä kukaan voi olla kuollut? Ellei..Se kissa,Tai ainakin sen oletin olevan kissa,Olevan tuon hajun takana? Lähdin tätä karseaa hajua kohti,Pian olinkin hajun alkuperän lähellä ja kuljin sitä kohti. Mutta yhtäkkiä,astuin..Kissan ruumiiseen! Ei vaan kahteen! Katsoin alleni ja näen kaksi vaaleanruskeaa kissaa,Joiden turkkia läikyttivät suuret veritahrat. Kun katsoin kissoja tarkemmin,Ne näyttivät hyvin paljon minulta, Ne olivat näyttääkseen sisarukset tai pariskunta. naaras oli jolla oli siniset silmät ja hieman valkoista rinnassa,Kun taas kolli omisti samanväriset silmät kuin minulla ja vain hieman tummempi turkiltaan kuin minä. Yhtäkkiä kun olen alkamassa tutkia ruumiita tarkemmin,Joku hyökkää niskaani. Haistan veren katkun ja yritän liikahtaa,Mutta tämä kissa tai joku on liian vahva,Sitten tunnen kun joka puraisee minua niskasta selkäranka napsahtaen ja herään kuiskaukseen.
”Herää unikeko!” Kuulen naaraankuuloisen kissan sähähtävän,Olenko hereillä vai onko tämä jatkoa unelleni,Josta luulin heränneeni? Avaan silmät ja helpotuksekseni näen vanhan tutun mestarini,Korppisiiven siron pään. Katson oppilaidenpesästä ulos ja näen ,Että siellä on yö.
”Älä nyt minua yöllä herätä,Vai oletko sokea?” Tuhahdin töykeästi valkomustalle naaraalle.
”Meidän on päästävä muiden kintereille nyt ,Kun olet saanut tuon pääsi ja rangaistuksesi hoidettua.” Naaras naukaisi ja katsoi minua vaaleanvihreillä silmillään.
”Älä muistuta..” murahdin muistaen nolon oppilasuran alkuni,Kun juoksin suoraa päätä puuta päin. Sen jälkeen olimme seikkailleet sen parannuttua Omenatassun kanssa,Mesitähden hengen menettämisen seurauksena,Olin ollut pari päivää ihan sekaisin,Syylliästen itseäni melkein-isäni murhaamisesta! Joo,Tiedän Mesitähti ei ole isäni,Mutta hän on minulle henkisellä puolella kuin isä,Hän toi minut tänne ja niin edespäin muutenkin ollut tukenani. Saimme silti vain pari päivää pakkosiivoamista,Aika vähän jos miettii kun Mesitähti menetti henkensäkkin.
”No palaisitko maan päälle?” Heräsin ajatuksistani kuullessani hieman pippurisen naaraan naukaisevan.
”Oh anteeksi,No mihin harjoituksiin lähdemme?” Arvelin että menimme harjoituksiin.
”Saalistamaan.” Naaras vastasi kireästi. Nyökkään naaraalle ja nousen hipihiljaa ylös. Hiivimme leiristä hyvin varovasti ulos ja hengähdän ollessamme tarpeeksi monen ketunmitan päästä leiristä.
”Miksi taas saalistusta?En ole ollut kertaakaan vedessä,Ja peruskoulutukseenhan kuuluu uintitaidon opetteleminen” Kysyin naaraalta. En tykkää uinnista,Ja pelkäsinkin sitä hieman,Mutta pakko sekin opetella ,Ellen sitten halua jäädä sitten ikuiseksi oppilaaksi.
”Tuota..No minkälaista unta näit?” Naaras mutisi hiljaa ja yritti vaihtaa epätoivoisesti aihetta.
”Älä vaihda aihetta!” Kivahdin naaraalle ja Korppisiipi katsoi minua vihaisesti.
”No hyvä on,Jos noin paljon kiinnostaa!.” Naaras murahti.
”En osaa uida…” Korppisiipi naukaisi nolostuneena.
”No en minäkään,Mutta kyllä me opimme yhdessä!” Lohdutin naarasta.
”Niin..” Korppisiipi sanoi epävarmasti ja jatkoimme sen jälkeen ääneti kulkuamme.
//Sori toi uni,Mut 475 sanaa.
