Varjoliekki
Kirjoittaja: Koivu
Varjoliekin sydän tuntui pysähtyneen, kun hänen ja Sadeturkin katseet kohtasivat hiljaisuudessa. Sydän jätti toisenkin lyönnin välistä, kun Sadeturkki hetken päästä lausui hänen nimensä, rikkoen painavan, kivuliaan hiljaisuuden.
”Haluaisin pyytää anteeksi, jos olen ollut jotenkin outo. Olet ollut hyvä ystävä.. ja vaikka Lokkitassu ei sitä ehkä haluaisi, niin annatko minulle anteeksi?” naaras lausui sanat selkeästi pahoittelevan oloisena. Viimeistään nyt Varjoliekki ei ymmärtänyt enää mitään. Ajatukset alkoivat sinkoilla hänen päässään nopeaan tahtiin. Oliko häneltä mennyt kaikki oleellinen täysin ohi? Miksi Sadeturkki nyt, niin surkeankin oloisena, sanoi kollin olleen hyvä ystävä? Entä jos Sadeturkki yritti nyt vain saada hänelle paremman mielen valehtelemalla, Varjoliekki mietti. Mutta ei ollut lainkaan harmaan naaraan tapaista valehdella. Sinisistä silmistä paistoi se sama ystävyys kuin ennenkin – sen seassa oli vain jotain muuta; surua, ehkäpä? Kolli ei ollut varma. Hänestä tuntui, että Sadeturkin silmistä olisi voinut erottaa jokaisen tunteen mitä vain keksiä saattoi. Varjoliekki halusi kovasti pystyä yhä luottamaan ystävänsä sanoihin. Hänen oli vain vaikea uskoa, ettei itse olisi tehnyt mitään väärää. Hän ihmetteli, miksei Sadeturkki ollut kertonut syytä oudolle käytökselleen. Kuin tämä olisi salannut jotakin. Oliko kyseessä toinen kolli? Varjoliekki sulki silmänsä lyhyeksi hetkeksi ja veti syvään henkeä pysyäkseen kasassa. Kollin sydän hakkasi rinnassa yhtä kovaa, kuin taistelussa.
”Tietenkin annan sinulle anteeksi”, kermanvärinen kolli sanoi ja katsoi jälleen ystäväänsä silmiin. Varjoliekki pohti, olisiko hänenkin pitänyt olla pahoillaan jostakin; siltä hänestä vain edelleen tuntui.
”En vain vieläkään ymmärrä, mistä on kyse… Etkö sinä olekaan vihainen minulle?” hän ihmetteli.
”Mistä minä sinulle olisin vihainen?” Sadeturkki kysyi hämmästyneenä.
”E-en minä vain tiedä…”, Varjoliekki maukui epäröiden. ”Luulin, että olin tehnyt jotain tyhmää.”
Sadeturkki laski päänsä ja näytti siltä, kuin olisi ollut jälleen pyytämässä anteeksi. Miksei naaras voinut sanoa suoraan, mikä hänen oudon käytöksensä syynä oli ollut?
”Kyllä minä ymmärrän, jos olet kyllästynyt seuraani, tai jos tahdot viettää aikaa jonkun muun kanssa”, kolli huokaisi syvään. Hänen rinnassaan tuntui valtava paine ja ahdistus vain kasvoi, kun syke ei suostunut laskemaan. Tunne toi mieleen kaukaisen muiston, johon liittyi vahva kauhunsekainen tunne.
”Mutta arvostan paljon enemmän, jos vain kerrot suoraan, miten asia on”, Varjoliekki töksäytti harvinaisen kuivasti. Ei ollut kollin tapaista olla tyly muita kohtaan. Hän tunsi kuitenkin itsensä kovin haavoittuvaiseksi keskustelun aikana, ja alkoi jo hermostua, kun Sadeturkki ei antanut minkäännäköistä vastausta hänelle. Kuin keskustelu ei olisi helpottanut tilannetta ollenkaan.
Kun Sadeturkki vain katsoi Varjoliekkiä sellainen ilme kasvoillaan, jota kolli ei osannut tulkita, kolli kääntyi ja tepasteli häntä alhaalla leirin reunustalle. Hän kuuli kuitenkin nopeita askeleita takaansa.
Varjoliekki istui ja tuijotti leirin suojamuuria allapäin, kun harmaa naaras saapui hänen vierelleen. Kolli ei kuitenkaan antanut Sadeturkille puheenvuoroa.
”Tiedän etten ole kummoinen paras ystävä, Eloklaani on täynnä paljon mielenkiintoisempia kissoja…” Varjoliekki aloitti ja painoi päänsä alas. Hän oli niin sekavassa mielentilassa, ettei saanut enää omista tunteistakaan tolkkua. Tuntui, kuin hänen päänsä olisi pian räjähtänyt, jos hän ei pääsisi puhumaan ajatuksiaan ulos:
”Olen varmasti masentavaa seuraa… Olen niin passiivinen ja rauhallinen, eikä minulla ole paljoa sanottavaa. En tiedä edes, olenko läsnä useimpina hetkinä, kun mieleni harhailee jatkuvasti muualla. Tuntuu, että ajattelen ihan eri tavalla, kun muut. Haluan kovasti saada jotakin hyvää ja merkittävää aikaan, mutta koen vastoinkäymisiä kerta toisensa jälkeen. En tiedä, miten en ole vielä seonnut lopullisesti kaiken kokemani jälkeen. Olen tosi huono ilmaisemaan tunteitani, vaikka yritänkin niin kovasti ilmaista sanoillani ja teoillani mielipiteitäni ja sitä, että välitän.”
//Sade?
KP-boosti käytössä
