Varjotassu
Kirjoittaja: Koivu
Sadetassu oli puolustanut Varjotassua Pöllötassun ilkeitä sanoja vastaan, ja Varjotassu oli sitä mieltä, että naaras oli antanut ilkeälle oppilaalle oikein kunnolla takaisin sitä. Pöllötassu oli saanut kuulla juuri sen, mitä käytöksellään kerjäsi. Varjotassu vain toivoi, että Pöllötassulle myös jäisi siitä päähän jotakin. Hänestä oli ihailtavaa, kuinka rohkeasti ja itsevarmasti Sadetassu oli puuttunut tilanteeseen. Hän itse ei olisi osannut sanoa sanaakaan Pöllötassulle, koska ei halunnut kaikesta tämän törppöydestä huolimatta loukata oppilasta takaisin. Varjotassu ei ollut alkuunkaan osannut odottaa sitä, miten kivasti Sadetassu oli häntä kehunut: Hän oli sanonut, että Varjotassu tulisi olemaan suurempi soturi kuin Pöllötassu ikinä. ”Varjotassu sitäpaitsi vaikuttaa oikein mukavalta kissalta”, tämä oli lisännyt. Ajatteliko Sadetassu oikeasti niin, vai sanoiko niin vain saadakseen Varjotassulle paremman mielen? Siitä kolli ei ollut varma. Ei hän osannut uskoa, että joku niin mukava ja viehättävä kissa kuin Sadetassu voisi pitää hänestä. Varjotassu kuitenkin oli, omaksi yllätyksekseen, jo yhden päivän jutustelun pohjalta sitä mieltä, että Sadetassu oli sellainen kissa, jonka hän haluaisi oikeaksi ystäväkseen. Hänellä oli sellainen tunne, että he tasapainottivat hyvin toisiaan. Vaikka Varjotassu epäilikin vielä Sadetassun tarkoitusperiä, eikä uskonut naaraan näkevän hänessä mitään erityisen positiivista, tämän pirteän luonteen tuoma kontrasti tuntui hyvältä.
Nyt kaksikko oli saapunut käskystä klaaninvanhimpien luokse tarkistamaan, että näillä oli tarpeeksi kaikkea.
”Se valkoturkkinen kollioppilas toi melkoisen laihan aterian, vaikka minun vanha nenäni haistaa aukiolla jotain parempaakin”, Nokilintu raakkui.
”Voi sentään”, Sadetassu tirskahti ja katsahti Varjotassuun. ”Me yritämme korjata Pöllötassun erehdyksen.”
Varjotassu ehti tuskin räpäyttää silmiään, kun Sadetassu oli jo rientämässä tuoresaaliskasalle. Kolli ampaisi tämän perään.
”Viedäänpäs heille jotakin oikein hyvää, vai mitä Varjotassu? Tai siis, niin hyvää kuin näin kylmällä säällä on mahdollista”, Sadetassu maukui heidän saapuessa kasalle. Varjotassu nyökkäsi.
Naaras tuntui jo unohtaneen ohi menneen kohtauksen Pöllötassun kanssa. Varjotassukin alkoi jo piristyä pienesti, kun näki toverinsa niin ilosena.
”Etsitään mehukkaimman näköinen saalis”, Varjotassu päätti.
”Todellakin! Miten olisi tuo jänis?” Sadetassu hihkaisi. ”Se on niin isokin, että siitä riittää heille kaikille.”
”Se tuoksuu juuri pyydetyltä. Sen luulisi kelpaavan”, Varjotassu totesi.
Sadetassu hymyili.
Seuraavan auringonnousun aikaan Varjotassu heräsi, kun kaikki muut oppilaat vielä nukkuivat sikeästi. Hän oli onnekseen saanut paikan Sadetassun ja Kuusitassun vierestä, eikä joutunut lähellekään Pöllötassua, jonka sammalpeti oli toisella puolella pesää. Varjotassu oli jälleen kerran herännyt painaiseen. Unessa hän oli saalistanut lintuja kaksijalkalassa, kun yhtäkkiä puun oksa, jossa lintu oli kyykkinyt oli muuttunut jättimäiseksi kaksijalan käpäläksi ja hyökännyt hänen kimppuunsa.
Varjotassu värähti paikallaan. Hänen mielensä tuntui olevan tänään jossakin aivan muualla, kuin todellisen maailman ja hänen itsensä välillä olisi ollut paksu usvakerros. Myös eilisen päivän ilot olivat haihtuneet jonnekin tavoittamattomiin.
Kermanvärinen kolli pakotti kuitenkin itsensä nousemaan ylös ja kömpimään ulos pesästä sekavasta, allapäisestä mielialasta huolimatta. Ulos astellessaan kolli värähti; ilma oli viilentynyt huomattavasti, eikä hän ollut tottunut kylmiin lämpötiloihin. Hän alkoi sukia turkkiaan puhtaaksi toivoen, että se saisi hänet taas palaamaan tähän maailmaan. Sekään ei tuntunut auttavan. Kolli katosi taas ajatuksiinsa katse lasittuneena pitkäksi, mutta lyhyeltä tuntuvaksi ajaksi.
Juuri, kun Varjotassu oli saanut häntänsäkin läpikotaisin suittua, havahtui hän liikkeeseen näköpiirissään. Kolli säpsähti ulos ajatuksistaan ja helpottui huomatessaan Mesitähden seisovan edessään. Sitten Varjotassua alkoi nolottaa; oliko päällikkö sanonut jotain hänen ollessaan muissa maailmossa?
”Huomenta, Varjotassu. Pääset tänään ensimmäiseen metsästyspartioosi”, hänen mestarinsa ilmoitti hymyillen.
”Kuulostaa hyvältä”, Varjotassu vastasi. ”Keitä tulee mukaamme?”
”Itse asiassa, minä jään pois tällä kertaa. Pärjäät kyllä mainiosti ilmankin minua! Partiota johtaa Hiilihammas, tuo tummanruskea tabbykuvionen kolli. Mukaanne tulevat Sadetassu, Oksakuiske sekä Pehmoturkki”, Mesitähti kertoi. Varjotassu vilkaisi leirin uloskäyntitunnelin suulle, jossa Sadetassun mestari Hiilihammas katseli häneen ja Mesitähteen päin.
”Selvä. Toivotaan, että pärjään, ja että saisin tuotua leiriin jotain.”
Varjotassu ei pitänyt siitä, että joutuisi partioon niin monen uuden tuttavuuden kanssa, mutta kiitti onneaan, että hänellä olisi Sadetassu vierellään.
”Harjoitus tekee mestarin!” Mesitähti maukui hymyillen ja laski hännänpäänsä rauhallisesti Varjotassun lavalle. ”Menehän etsimään Sadetassu, jotta pääsette lähtemään”, päällikkö lisäsi silmiään räpäyttäen. Varjotassu nyökkäsi.
Hän kipitti oppilaiden pesän suulle.
”Sadetassu, herätys!” Varjotassu sihahti hiljaa, ettei herättäisi muita vielä nukkuvia oppilaita – etenkään Pöllötassua. Kermanvärinen kolli empi hetken, mutta asetti sitten tassunsa hellästi Sadetassun lavalle.
”M-mitä nyt?” siniharmaa naaras mumisi unenpöpperössä.
”Tai siis, että huomenta sinullekin, Hii-”, Sadetassu aloitti. Tämä näytti entistäkin hämmentyneemmältä avatessaan silmänsä. Varjotassun mielestä tämä näytti jopa hiukan suloiselta. Sitten naaras alkoi kehrätä huvittuneena. Varjotassu oli hyvin hämmentynyt.
”Ai, et sinä ollutkaan Hiilihammas!” Sadetassu naurahti. ”Huomenta, Varjotassu.”
”Hyvää huomenta. Anteeksi, että herätin sinut, mutta meidät on määrätty metsästyspartioon”, Varjotassu maukaisi.
”Kivaa!” Sadetassu pomppasi heti pystyyn vuoteeltaan. ”Eikä sinun käskyjen noudattamisesta pidä pyydellä anteeksi, höpsö.”
Varjotassu ei ehtinyt vastata kiiruhtaessaan naaraan perässä muiden partion jäsenten luokse.
”No niin, hienoa, voimme lähteä. Saalistamme tänään metsässä”, Hiilihammas määräsi. Tummanruskea kolli käänsi katseensa Varjotassun ja Sadetassun suuntaan ja jatkoi:
”Te kaksi oppilasta voitte yrittää saalistaa yhdessä. Mitä kuulin Mesitähdeltä, Varjotassu on melko samassa vaiheessa koulutusta kuin Sadetassu. Parisaalistus on tärkeä taito opetella näin lehtikadon aikaan.”
//Sade? ^^
