Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Korpikasteen ehdotus oli hyvä, mutta se tarkoitti, että minun pitäisi osallistua. En ollut varma kuinka hyvä olisin, joten pyrkisin Kortetuikkeen joukkueeseen. Hän ei pahastuisi, jos pilaisin kaiken.
“Haluaisin olla Kortetuikkeen kanssa samassa joukkueessa!” siskoni kuitenkin ehti sanomaan. Häntäni kääntyi hermostuneesti spiraalille. Kortetuike katsoi minuun. Pudistin päätäni.
“Se käy”, nau’uin. Haluaisin kerrankin tehdä jotain kuten normaali kissa. En kaivannut Kortetuikkeen huolenpitoa. Osasin itse pitää omat puoleni.
Olin taistellut siskoani vastaan rutkasti oppilasaikoinamme, joten tietäisin tämän taidot. Kortetuikkeen kanssa en ollut taistellut, mutten ollut varma taistelisiko hän edes leikkimielisessä harjoituksessa. Sielutassustakaan en juuri tiennyt, mutta uskoin voivani mukautua hänen taitojensa tuomiin etuihin.
“Miksei kukaan kysy minulta, haluanko tuota tiimiini?” Sielutassu nurisi painottaen tuo-sanaa kuin olisin ollut ryhmän surkein kissa. Ehkä olinkin, mutta oppilaalla ei ollut oikeutta sanoa niin. Huiskaisin häntääni ja valmistauduin puhumaan vastaan.
Kortetuike ehti kuitenkin ensin: “Sielutassu, Varpulaulu on erinomainen soturi. Te olette hyvä tiimi. Sitä paitsi sinun täytyy opetella toimimaan kaikenlaisten kissojen kanssa, jos haluat klaanisi parasta.”
Sielutassu nyökkäsi hiukan vastahakoisena, mutta astui kuitenkin viereeni. Olin nuorta oppilasta hiukan suurempi, mutta hän kasvaisi selvästi kokoisekseni. Koitin kuitenkin pitää arvokkaamman kissan asemastani tiukasti kiinni. Oppilaiden tuli kunnioittaa sotureita.
“Hyvä, etsitään jokin esine pelivälineeksi”, Korpikaste naukaisi rikkoen ympärillemme laskeutuneen epämiellyttävän hiljaisuuden. Kortetuike nyökkäsi Sielutassulle merkin lähteä esinejahtiin, jotta voisimme aloittaa.
//Korte? Korpi?
