Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Partion palattua leiriin hakeuduin Sädesäihkeen kanssa leirin laidalle. Minä todella tarvitsin jutteluseuraa, sillä olin ollut aivan liian kauan oman pääni sisällä.
“Eikö ole mukavaa, kun Eloklaanissa on paljon oppilaita?” kolli kysyi hymyillen. Hän puhui varmasti myös omasta tyttärestään Kärpästassusta.
“Toki. Miten Kärpästassulla menee koulutuksen kanssa?” vastasin ja esitin kysymyksen, sillä niin keskustelua piti pitää yllä. Sädesäihke näytti ylpeältä, kun mainitsin hänen ja Käärmekullan pennun.
“Hyvin, hänestä on kehittynyt oikein käypä saalistaja. Taistelun kanssa on vielä harjoittelemista”, oranssiturkkinen kolli naukui vastaukseksi. Nyökkäsin. Samaistuin Kärpästassuun. Taisteleminen oli aina ollut minun heikoin taitoni, jos kiipeilyä ei laskettu.
“Saalistajia tarvitaan aina”, vastasin ympäripyöreästi.
“Niinpä, haluatko kenties syödä jotakin? Minulla alkaa olla hieman nälkä”, Sädesäihke totesi ja kuljetti katsettaan leirissä. Tuoresaaliskasan kohdalla oli sain pari hiirtä ja yksi lintu. Vilkaisin tassujani.
“En usko, että meidän kannattaa. Nuo ovat tulevan päivän saalistuspartioille”, sanoin apeasti.
“Totta.”
Molempien vatsat olivat tyhjät, mutta niin oli monen muunkin, joten ei meidän kuulunut valittaa ellemme itse saalistaisi.
“Älä huoli. Pian koittaa paremmat ajat ja tuoresaaliskasa on niin suuri ettemme pysty syömään kaikkea, vaikka yrittäisimmekin”, kolli naukui ja tuuppasi lapaani omallaan. Hätkähdin hiukan, mutta en säikähtänyt suuremmin. Tiesin miten Sädesäihke osoitti toveruuttaan.
“Toivotaan.”
***
Seuraavana aamuna pesä oli täynnä köhiviä sotureita. Minua pelotti ja niin varmasti muitakin. Lehtikato oli huonointa aikaa sairaudelle. Pakenin pesästä leirin reunalle ja pidin etäisyyttä kaikkiin. Leirissä vallitsi totaalinen sekasotku, kun kissoja siirrettiin pesistä toiseen.
“Varpulaulu, tule meidän mukaamme hakemaan pesäntekoon tarvittavia juttuja metsästä”, joku käski. Pudistin tälle päätäni, sillä olin äkännyt Sädesäihkeen ja kipitin tuon luokse. Kolli oli minulle vähän kuin suuri ankkuri, joka auttaisi kaikessa tässä metelissä.
“Hei”, hän sanoi. Nyökkäsin vastaukseksi.
“Voinko liittyä partioonne?” pyysin ja sain myöntävän vastauksen. Lähdimme saalistamaan metsään ja sain muuta ajateltavaa, onneksi.
