Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökkäsin Kiurutassulle, kun tämä tervehti minua. Lähtisin nuoren naaraan ja hänen mestarinsa kanssa yöpartioon.
“Hei, emme olekaan olleet yhdessä partiossa vielä”, sanoin oppilaalle ja hymyilin ujosti. Kiurutassu näytti aivan yhtä ujolta kuin minusta tuntui juuri nyt.
“Kutsunko vielä jonkun mukaamme?” kysyin Lieskakajolta siirtäen myös katseeni nyt häneen. Tiesin, että kolli oli ollut myös huonossa jamassa jo jonkin aikaa, enkä luottaisi oppilaan hyvinvointia vain meidän kahden käpäliin.
“Toki, ota kenet tahdot.”
Katselin leiriä. Enää vain pari soturia oli jalkeilla, mutta valinta oli silti vaikea kunnes huomasin Sädesäihkeen. Heilautin tuon hännälläni luoksemme.
“Lähtisitkö yöpartioon?” kysyin hiljaisesti ja toverini vastasi nyökkäyksellä. Sain hengähtää helpotuksesta, sillä Sädesäihke oli hyvä taistelija ja pystyisi varmasti auttamaan meidät pois pinteestä mikäli sellaiseen itsemme ajaisimme.
“Lähtekäämme”, Lieskakajo naukui ja otti johdon jättäen minut kävelemään oppilaansa rinnalla ja Sädesäihkeen viimeisenä. Pujahdimme ulos leirin suuaukosta yöiseen hyytävän kylmään metsään. Päivälläkään ei ollut kovin lämmin näin lehtikadon aikaan ja auringon poissaolo ei auttanut asiaa. Hengityksemme nousi huuruna ilmaan, kun taivalsimme lumisessa ympäristössä. Kuun hohde loi puista varjoja hangelle. Minusta yö oli hyvin kaunis, niin rauhallinen, mutta kuitenkin vaarallinen – petollinen siis. Juuri kun saatoit hetkeksi rentoutua, seuraava vaara loikkasi piilopaikastaan esiin. Kuumottava huhuilu kantautui korviimme. Kyseessä oli oltava pieni pöllö. Niitä liikkui täällä alati, mutta niistä ei sentään ollut vaaraa. Kiurutassu näytti kuitenkin säikähtäneen ääntä.
“Se on pöllö”, sanoin, “Pienet sellaiset eivät ole vaarallisia.”
//Kiuru?
