Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Sydänsuruihin ei selvästi tarvittu edes romanttisesta suhteesta eroamista tai tietoisesti tehtyä petosta. Minusta suorastaan tuntui siltä kuin sydämeni olisi ollut pennun lempi leikissä osana ollut keppi, jota oli heitelty, purtu ja potkittu tunteista piittaamatta. Eihän kepeillä edes ollut tunteita! Mutta minulla oli tunteet, kuten toisillakin kissoilla. Katselin jotakin, toisaalta en oikein tiennyt mitä. Silmäni olivat miltei kiinni, sillä ahdistuksen ja pahan olon luoma paino ei tuntunut antavan niiden avautua ja nähdä maailmaa. Ehkä paha olo sisälläni oli päättänyt nielaista minut kokonaan. Nostin päätäni, kun huomasin tummaturkkisen kollin kävelevän minua kohti.
“Hei Varpulaulu”, luokseni tullut Nopsaliekki sanoi. Nyökkäsin palauttaen tervehdyksen samaa reittiä takaisin. Nopsaliekki istahti viereeni.
“Olet tainnut olla hiukan allapäin”, vanhempi soturi naukui. Tuon ääni oli lempeä ja rauhallinen. Kohautin lapojani vastaukseksi. En tiennyt mitä moiseen toteamukseen kuului vastata.
“Piristäisikö sinua kenties pieni kävely? Voin myös toimia kuuntelevana korvana, mikäli se on sinusta mieluisampi vaihtoehto”, Nopsaliekki jatkoi yksinpuheluaan. Katsahdin häneen. Miksi kolli halusi auttaa? Eihän hän edes tuntenut minua.
“Voit myös käskeä minut pois, jos haluat mieluummin olla yksin.”
“Liittyisin mielelläni aurinkohuipun partioon”, vastasin, mutta eihän Nopsaliekki sille voinut mitään tehdä.
“Voin käydä kysymässä, josko Käärmekulta pistäisi sinut siihen”, kolli ehdotti, mutta ei antanut minun vastata, kun nousi ja lähti jo soturien pesää kohti. Kiedoin häntäni tiukemmin käpälilleni. En tiennyt mitä mieltä olin Nopsaliekin tekosista, mutta annoin olla. Saisimpahan tekemistä nolaamatta itseäni varapäällikön edessä. Pian naaras jo tassutti pesästä ulos ja loikkasi Litteäkivelle istumaan.
“Eloklaanin vastaiselle rajalle rajapartioon lähetän Hiilihampaan, Varpulaulun, Loimuliekin sekä Rauhalaulun”, naaras ilmoitti. Nousin paikaltani ja lähdin kohti leirin suuaukkoa. Muutkin kerääntyivät paikalle. Hakeuduin luontaisesti partion perälle käskytettäväksi. Partio saisi ajatukseni muualle, hoin päässäni. Halusin vakuuttaa itseni, josko sen voimalla saisin muuta ajateltavaa ja voisin olla iloinen edes hetken. Partio matkusti ulos leiristä ja tutulle polulle, jonka olin käynyt monen monta kertaa. Pian pääsimme joen ylityskohdalle. En ollut käynyt vielä joen toisella puolen, joten en ollut varma menisimmekö astinkiviä pitkin vai kestäisikö jää. Jäin siis odottamaan Hiilihampaan viereen muiden esimerkkiä.
//Hiili?
