Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Kehittelin itselleni jotakin tekemistä parantajan pesälle, sillä en tiennyt kuinka kauan vielä joutuisin olla täällä. Minulla oli kaksi tikkua, jotka olin pistänyt pystyyn makuusijaani. Löin niitä vuorotellen niin, että ne ponnahtivat aina takaisin pystyyn.
“Sinulla meni viime yö ihan hyvin vaikket saanut unikon siemeniä, eikö niin?” Leimusilmä kysyi. Yllätyin hieman ja käännyin kohti parantajaa hitaasti. Nyökkäsin. Olin nähnyt painajaisen, mutta en muistanut yhtään yötä, jona painajaisia ei olisi tullut, jos öitä joina olin saanut unikon siemeniä ei laskettu. En nyt tiedä kuinka erityisen hyvin yö siis oli mennyt.
“Minun mielestäni olisit valmis soturintehtäviin, nyt levänneenä nimittäin. Saat tietenkin tulla heti uudestaan, jos siltä tuntuu”, kolli naukui. Nyökkäsin taas. Nousin.
“Hyvä, se on sitten sovittu. Muista tulla takaisin, jos oireet palaavat.”
“Kyllä, kiitos paljon”, sanoin ja tassutin ulos. Ulkoilma oli tunkkainen ja liian kuuma. En hirveästi pitänyt paahtavasta auringosta turkillani, joten päätin heti mennä varjoon tarkkailemaan leirin menoa tarkemmin. Siirtelin käpäliäni hermostuneena ja yritin päättää liittyisinkö partioon vai menisinkö yksikseni metsälle. En usko, että Kuusihäntä hyväksyisi jälkimmäistä viime kerran jälkeen.
