Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Kortetuike syötti minulle vielä unikonsiemeniä. Niiden kanssa olin jo varsin kokenut. Vetelin siemenet suuhuni ja pistin kuononi häntäni alle. Halusin nukkua. Halusin nukkua enkä koskaan enää herätä.
Kuljeskelin leirissä. Se oli täysin tyhjä. Taivas aukeni ylläni tähtien täplittämänä. Katsoin niitä. Ne pilkahtelivat vuorollaan. Tiputin katseeni taas leiriin, jossa vallitsi rauha. Ei missään ketään. Huomasin rentoutuvani pitkästä aikaa täysin. Huokaisin ja kaikki kireys lähti kehostani.
Pyörin. Vedessä. En saanut henkeä. Vedin vettä keuhkoihini. Niitä poltti. Koitin pyrkiä pintaan, mutta vesi sumensi silmäni. En tiennyt missä pinta oli. Keuhkoni huusivat happea ja niihin sattui. Vedin lisää vettä suuhuni.
“Varpulaulu, Varpulaulu”, Kortetuike naukui hellästi herätellen minua. Katselin ympärilleni. En ollut veden alla. Olin parantajien pesässä. Minulla ei ollut muistikuvaakaan missä olin ollut ennen nukahtamistani.
“Huusit unissasi. Ajattelin, että sinut olisi hyvä herättää”, Kortetuike naukui huolestuneen kuuloisena. Katsoin häneen ja koitin muistaa, mutta tuntui kuin päässäni olisi ollut järjetön sumupilvi kaikkien ajatusteni tiellä. En päässyt niihin käpäliksi vaikka kuinka yritin. Huomasin tuijottavani Kortetuiketta, joten siirsin katseeni äkkiä pois. Turkkiani kuumotti. Kaikki tunteet tuntuivat hyvin ylivoimaisilta. Tunteita vain syöksyi suunnasta toiseen eikä päässäni ollut kunnon rauhaa lainkaan.
***
Istuin Kortetuikkeen kanssa aukion laidalla. Kolli piti minusta niin hyvää huolta. Hän oli käynyt miltei päivittäin luonani tarkistamassa kuinka voin. Olin alkanut pikku hiljaa voimaan paremmin, kun olin saanut kunnolla lepoa. Nukuin yöt ja joskus jopa melkein koko päivän, jos oikein kaipasin lepoa.
“Oletko käynyt tänään jo partiossa?” kysyin hiljaa ystävältäni. Halusin aloittaa keskustelun välillä hänestä, sillä puhuimme aivan liikaa minusta ja minun voinnistani.
//Korte?
