Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Huomasin Kortetuikkeen lähteneen ohitsemme hakemaan meidän esinettämme. Vilkaisin Sielutassuun, mutta hän näytti pärjäävän, joten lähdin kollin perään. Kuroin välimatkan kiinni hetkessä. Olin selvästi nopeampi kuin toinen, joten saavutin kohdettani.
“Varpulaulu!” Korpikaste kiljaisi kauempaa varoituksena Kortetuikkeelle ja onnistui myös hidastamaan minua hiukan. Heittäytyessäni kohti Kortetuiketta sain kuitenkin kollin maahan, vaikka välimatkaa olikin ollut. Kierin maassa toisen soturin ohi ja tein uuden hyökkäyksen mahdollisimman nopeasti.
Tällä kertaa sain – joskin vaivoin – pidettyä kollia allani hetken aikaa. Kortetuike kiemurteli kuin käärme konsanaan, mutta pidin painoni hänen päällään. Suunnittelin mitä tekisin seuraavaksi ennen kuin päätin antaa Kortetuikkeelle sen verran tilaa, että hän pääsi altani.
Meistä kumpikaan ei kuitenkaan kerennyt nousta, kun Korpikaste olikin jo minun kimpussani. Sisar oli loikannut kiinni minuun lennättäen minut irti tiimitoveristaan.
“Mene, Kortetuike! Hae aarre!” Korpikasteen riemastunut ääni kaikui korvissani.
Hetken ajan luulin olevani taas painajaisessani. Näin naaraan suuret kiiltävän valkoiset hampaat ja kuvittelin niiden iskeytyvän minuun. Seuraavaksi hän huutaisi solvauksia ja yrittäisi saada minut katumaan syntymääni.
Niin ei kuitenkaan käynyt vaan Korpikaste piteli vain minua maassa ja sanoi haastavaan sävyyn: “Etkö aio edes yrittää, rääpäle?”
Potkaisin naarasta mahaan ja koitin saada hänet yltäni, mutta en ehtinyt päästä vapaaksi kun voitonriemuinen huuto lopetti pelimme.
“Minä sain sen! Me voitimme, Varpulaulu!” Sielutassu iloitsi vastustajan esine käpäliensä juuressa. Silloin Korpikastekin päästi minut altaan ja Kortetuike tupsahti pensaista takaisin pienelle aukiolle, jossa olin jäänyt Korpikasteen alle.
Muut näyttivät iloisilta, mutta minä en saanut mielestäni painajaisistani tuttua kauhukuvaa sisarestani. Yritin kuitenkin hymyillä mukana onnitellessani Sielutassua voitostamme.
//Korte, Korpi?
