Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Vaivuin jonnekin syvälle ajatuksiini sillä välin, kun sisareni ja Kortetuike uivat. En ehtinyt ottaa niitä mukaani, kun havahduin todellisuuteen. Käänsin katseeni vedestä Kortetuikkeeseen, joka oli syy yhtäkkiselle todellisuuden pamaukselle, jolta olin juuri saanut lyönnin päin pläsiä. Yritin olla katsomatta häntä liian pitkään, jotta hän ei kiinnittäisi liikaa huomiota minuun tai etenkään naamaani. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä miltä näytin. Sain vain toivoa, etten näyttänyt kauhean väsyneeltä taikka kärsineeltä. Kortetuike istahti viereeni ja aistin hänellä olevan jotain sanottavana. Jäin ajattelemaan Kortetuiketta ja hänen silmiään – kauniita vihreitä silmiä, joiden takana liikkuvista ajatuksista minulla ei ollut aavistustakaan.
“Onko joku oikeasti vialla? Miksette nauti ajasta kanssani?” Korpikasteen ääni sai minut havahtumaan uudelleen. Vähiten halusin, että siskoni suuttuisi. Olisipa Kortetuike jäänyt hänen luokseen. Huoh…
Kortetuikkeen vastattua jotain siskolleni molemmat heistä katsoivat minua. Olinko tehnyt jotain väärin? Sydämeni tuntui pysähtyvän. Mitä ihmettä? Enhän minä sanonut mitään vai sanoinko? Kortetuike hymyili minulle lempeästi. Voi ihme tuota kollia! Antaisi vain kaiken huomionsa siskolleni. En minä tarvinnut mitään huomiota.
“Anteeksi, en kuullut”, inahdin ja katsoin käpäliäni häpeissäni.
“Halusin vain kysyä onko sinulla kaikki hyvin?” Kortetuike toisti rauhallisesti. Ei taas tätä. Halusin vastata reheellisesti, mutta Korpikasteen läsnäollessa se tuntui mahdottomalta. Minusta tuntui kuin olisin halunnut purskahtaa itkuun. Miksi olin näin hankala? Enkö voisi vain olla normaali? Nyt, aivot pitäkää sekasotkunne kasassa vielä hetki. En voi itkeä tässä, ihastukseni ja siskoni edessä.
“Älä sinä siitä huoli. V-voin ihan hyvin”, nau’uin takellellen hiukan, mutta onnistuin kohauttamaan lapojani täydellisen väliinpitämättömän rennosti. Voi hiirenpapanat.
//Korte tai Korpi?
