Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
//Varpulaulu näkee harhoja, joten tarinassa esiintyy kuollut kissa
Erkanimme Kortetuikkeen kanssa, kun tämä meni etsimään Korpikastetta. Olin luvannut kollille jääväni odottamaan heitä rannan lähistölle, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun häpeä Kortetuikkeen taakkana olemisesta valtasi mieleni. Tietenkin tunsin metsän paremmin kuin omat tassuni, mutta sekavassa mielentilassani en ollut täysin varma löytäisinkö leiriin. Maistelin ilmaa ja lähdin suuntaan, josta olin varma meidän tulleen. Painelin syvälle metsään.
Jälkeen hetkisen, jonka olisin olettanut riittävän viemään minut leiriin asti, en oikeastaan ollut kerennyt kauhean pitkälle. Tai ehkä olin, mutta nyt olin ihan varmasti hukassa. Katselin ympärilleni, mutta metsä ei vain tuntunut todelliselta. Silmäni eivät pystyneet tarkentamaan mihinkään. Kaikki oli kuin sumun vallassa.
“Varpulaulu?” kuulin tutun turvallisen äänen takaani. Huokaisin helpotuksesta. Lehtomyrsky.
“Emo”, kuiskasin, “en ole nähnyt sinua niin pitkään aikaan.”
Juoksin emon luo, mutta hän tuntui kokoajan katoavan kauemmaksi. Hän ei liikkunut, mutta en siltikään päässyt yhtään lähemmäs.
“EMO!” huusin ja rymistelin häntä kohti. En saanut häntä tavoitettua ennen kuin naaras oli jo kadonnut metsään. Huohotin. En saanut happea. Silmissäni sumeni ja toivoin, että emo tulisi takaisin. En tiennyt missä olin, enkä enää muistanut miksi.
“Varpulaulu! Tähtiklaanin kiitos, että löysimme sinut”, Kuusihännän ääni herätti minut. Avasin silmäni. Makasin kyljelläni sammalmättäällä. Nostin päätäni ja katselin ympärilleni. Leimusilmä kiiruhti luokseni.
“Oletko loukkaantunut?” hän kysyi. En saanut sanaa suustani. Katselin kollia hetken. Olin nähnyt taas emon.
“Ai, en ole”, vastasin ja koitin kömpiä ylös, mutta jalkani eivät oikein olleet vielä heränneet kunnolla. Leimusilmä auttoi minut ylös. Katselin ympärilleni. Aurinko oli juuri noussut ja kaste tuoksui ilmassa. Olin saattanut olla täällä vaikka kuinka pitkään. Nälkäkin kalvoi jo. Minulla ei ollut pitkään aikaan ollut ruokahalua ja olin laihtunut huomattavasti. Laihtumisen seurauksena olin myös tullut heikommaksi ja kävely takaisin leiriin oli aikamoista tuskaa. Kuusihäntä käveli kuitenkin vierelläni, joten sain hänestä välillä vähän tukea. En ollut paikalla, en sitten lainkaan. Mieleni vaelsi ihan muualla.
Leirissä olimme jo alta aika yksikön. En muistanut mitään koko matkasta. Kuusihäntä auttoi minut parantajan pesälle ja lysähdin sammalista tehdylle pesälle. Väsymys painoi, mutta annoin Leimusilmän hyysätä minua ja tuoda minulle vettä ja joitain yrttejä sekä ruokaa. Söin ja join hyvällä halulla ja nukahdin pian sen jälkeen.
