Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Olin jo pidemmän aikaa ollut osittain soturin tehtävissä. Sain partioida kevennetysti jaksamiseni mukaan. Se oli kilttiä, sillä olin väsynyt miltei kokoajan vaikka olisinkin nukkunut vaikka kuinka pitkään. Voisin vain vaipua uneen ja jäädä nukkumaan ikuisiksi ajoiksi. Se tuntui muutenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin elämä. Kortetuike tuli herättelemään minut ja siskoni pyytäen meitä partioon. Korpikaste marisi jotain sateesta, kun menimme ulos pesästä, mutta minua ei jaksanut kiinnostaa. Satoi tai paistoi ei minulla ollut sen mukavampaa olla omassa turkissani. Olisin halunnut hypätä sieltä pois ja lennellä ilmaan. Keho ällötti minua. Kuinka lihakset liikkuivat vain kun käskin ja sekin tuntui liian vaivalloiselta ja inhalta puuhalta. Ahdistus väänsi sisuksiani ja halusin vain olla tuntematta. Se olisikin ollut helpompaa tähän verrattuna. Tuijottelin kaukaisuuteen enkä edes tajunnut, että olimme kulkeneet jo kauas leiristä.
“Haluatteko metsästää yhdessä?” Kortetuike kysyi minulta ja Korpikasteelta hymyillen. Miten hän pystyi olemaan noin positiivinen? Ja hyvän näköinen… En minä kuitenkaan kiinnostanut häntä. Olisi vain parempi unohtaa hänet niin nopeasti kuin mahdollista.
“Kai se käy”, nau’uin, kun Kortetuike ja Korpikaste molemmat katsoivat vain minua. Halusin vajota maan sisään, sillä katseet tuntuivat niin polttavilta ja ahdistavilta, että ne voisivat sytyttää turkkini tuleen suoraan siinä paikassa. Viittasin hännälläni vastakkaiseen suuntaan kuin siinne minne muut olivat lähdossä.
“No mitä te toljotatte?” kysyin vähän töykeällä äänensävyllä ja käännyin lähteäkseni äsken osoittamaani suuntaan.
//Korpi tai Korte?
