Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Katselin siinä seotessani Kortetuiketta ja mieleeni puski ajatus hänen todellisuudestaan. Oliko kolli todella siinä vai kuvittelinko hänetkin? Entä jos hänkin oli kuollut, mutta näin taas harhoja. Lopetin hänen hengityksensä imitoimisen hetkeksi ja värähdin kauemmas. Tarkkailin kollia varovaisesti.
“Ei hätää. Olet ihan turvassa kanssani”, hän naukui ja kurtistin kulmiani. Hän tosiaankin näytti hieman epätodelliselta, mutta myös turvalliselta samaan aikaan. Ristiriitaiset tunteeni saivat pääni pyörälle. Kortetuike vain katsoi takaisin hieman hämmentyneenä, mutta niin lempeältä että hinasin itseni takaisin hänen viereensä. Hengitykseni oli kuin taikaiskusta tasaantunut ja huomasin yhtäkkiä kuinka hyvä oloni oikeastaan oli.
“Öö… kiitos avusta”, sopersin kollille ja hän katsoi minua jollain oudolla katseella, jota en osannut lukea. En edelleenkään tiedä mikä minuun oli iskenyt ja olin hieman sekavissa mielentiloissa. En oikein osannut ajatella enkä sanoa mitään, sillä jollain tapaa Kortetuikkeen läsnäolo sai minut edelleen hermostuneeksi. Toivottavasti hän ei nyt utelisi minulta enempää en haluaisi saada uutta kohtausta aikaan. Vaivuin hetkeksi ajatuksiini ja herpaannuin taas todellisuudesta. Uupumus pamahti päälleni yhtäkkiä ja sai mieleni taas aivan sekaisin. Huokaisin ja palasin maan päälle, kun Kortetuike katsoi minua odottavasti. Voi hiirenpapanat. Olinko ollut juuri silloin kuuntelematta, kun Kortetuike oli kysynyt jotakin?
“Anteeksi, sanoitko jotain?” kysyin varovaisesti ja hieman nolonakin. Olin niin tyhmä. Niin tyhmä.
//Korte?
