Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökyttelin kuuntelematta sen tarkemmin mikä asia oli. Sielutassun lähdettyä Kortetuike keskittyi taas minuun. Hengitin tärisevästi hermostuksestani johtuen. En vieläkään pitänyt yhdenkään kissan – edes Kortetuikkeen – täyden huomion saamisesta.
“Anteeksi tuostakin”, Kortetuike naurahti ja kallisti sitten päätään silmät kauniisti kimmeltäen. “Mikäli sinulla ei ole illalla mitään, olisi mukavaa, jos tulisit seuraamaan Sielutassun harjoituksia. Emme ole viettäneet aikaa yhdessä ikuisuuksiin. Minulla on ollut ikävä sinua.”
Yllätyin kollin sanoista ja menin aivan lukkoon. Hänellä on ollut ikävä minua? Preesenssissä. Suuni avattuani, sanoja ei tullutkaan ulos.
“Ymmärrän, jos sinua ei kiinnosta”, Kortetuike sanoi heilauttaen häntäänsä anteeksi pyytävästi.
“Ei, ei”, naukaisin hätäisesti, “Tulen kyllä mielelläni.”
Sanottuani tämän vasta tajusin, ettei minua todellakaan kiinnostanut mennä. Oppilaan ja sisareni tuijottaminen ei kuulunut mieluisiin aktiviteetteihin, joilla täytin iltani. Toisaalta oliko minulla muutakaan tekemistä ja voisin viettää aikaa Kortetuikkeen kanssa.
Salaa toivoin hänen tajuavan tuskani, jotta saisin häneltä apua ongelmiini, mutta realistisesti tiesin ettei hän osaisi auttaa muita enempää.
En oikein tiennyt miksi kalvava, pakottava tunne yritti saada minut kertomaan ja valittamaan vaivoistani. Minua hävetti oma erikoisuuteni ja outouteni enkä halunnut jakaa sitä yhtään kellekään. Kamala ristiriita kävi päässäni.
“Hienoa”, Kortetuike totesi, “En malta odottaa.”
Hymähdin ja nyökkäsin. En oikein osannut sanoa´mitään tai jatkaa keskustelua.
Hymyilin vain hiukan kauhean kiusallisesti.
//Korte?
