Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Luimistin korvani Korpikasteen alkaessa huutamaan. En pitänyt huutamisesta, koska se toi pahat muistot painajaisista esiin. Korvissani tykytti ja päätäni särki.
“Voisitko… olla huutamatta?” kysyin hennolla äänellä ja katsoin siskoani varovaisesti silmiin.
“Anteeksi mutta todella säikäytit minut”, Korpikaste tiuskaisi ja katsoi takaisin vihreät silmät täynnä huolta ja järkytystä.
“Olen ihan kunnossa, lupaan”, naukaisin ja katsoin pois päin siskosta. Isäkin oli selvästi tullut paikalle katsomaan mitä oli meneillään mutta hän ei ollut vielä sanonut mitään. Soturi tunki tyttärensä viereen. Oli hirveän inhottavaa olla huomion keskipiste varsinkaan, kun en osannut sanoa mitään ja muut vain toljottivat minua. Päätäni särki, kuin joku olisi alati hakannut sitä kiveen ja ainoa asia mitä halusin juuri nyt oli nukkua. Oliko se liikaa pyydetty? En pyytäisi tietenkään perhettäni lähtemään luotani mutta todella toivoin, että he lähtisivät.
“Kiitos, että olette huolissanne mutta olen ihan totta kunnossa”, mutisin ja katsoin maata. Kuusihäntä kosketti korvaani nenällään.
“Voiko hän lähteä ulos? Voisimme viedä Korpikasteen kanssa hänet syömään”, isä kysyi parantajakollilta. Huokaisin hiljaa mutta ehkä ruuan saaminen parantaisi oloani.
“Kyllä hän voi mutta tuokaa hänet heti takaisin, jos jotain oreita ilmenee”, Leimusilmä sanoi ja palasi takaisin yrttivarastoilleen oppilaansa luokse auttamaan häntä. Nousin varovaisesti ylös ja seurasin Kuusihäntää ja Korpikastetta ulos pesästä. Ulkona oli niin paljon aistiärsykkeitä, että päänsärkyni paheni heti. Huokaisin.
//Korpi tai Kuusi?
