Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
//Viikonlopun kp-boosti//
Katsoin vähän neuvottomana itkevää pikkusiskoani ja koitin parhaani mukaan olla rutistamatta naamaani ja työntämättä häntä pois. Halusin huolehtia hänestä, mutta en halunnut että hän roikkui minussa kiinni ja sylki ja itki turkkiini.
“Onko sinulla nyt kaikki ihan hyvin?” kysyin naaraalta vielä, kun en saanut vastausta ensimmäiseen kysymykseen. En ollut ollut tekemississä Mustikkapyörteen kanssa kauhean paljoa, joten hän oli minulle melkein vieras. Tunteeni ja ajatukseni olivat jo tarpeeksi isossa sotkussa ilman tälläistä välikohtausta ja olisin mieluummin jättänyt tämän vain tekemättä, vaikka halusinkin auttaa sisartani niin paljon kuin vain voin. Totuus vaan oli, ettei minulla ollut voimavaroja toisen kissan hyysäämiseen oman sekoamiseni ohella.
“M-mitä luu-let?” naaras sai sanottua nyyhkytystensä välistä. Huokaisin hiljaa ja koitin hieman oikoa asentoani, mutta soturitar vain tarrautui minuun lujemmin. Karvani nousivat pystyyn enkä voinut sille mitään. Halusin oksentaa. Naaras oli aivan liian lähellä.
“Pitäisikö minun oikeasti hakea Leimusilmä tai Vienotassu?” kysyin uudelleen ja koitin kiemurrella irti otteesta. Mustikkapyörrettä ei tuntunut kiinnostavan, etten halunnut olla näin lähellä häntä.
“En halua parantajaa!” naaras huusi raivoissaan. “Haluan vain sinut! Sinä olet ainut, joka ra-kasta-a m-inu-a, ehkä?”
En ihan ymmärtänyt olivatko sanat tarkoitettu kysymykseksi, joten päätin vastata kuin ne olisivat.
“Kyllä minä sinusta pidän”, nau’uin vähän liian välinpitämättömästi, sillä se sai Mustikkapyörteen vain vauhkoontumaan.
***
Sain vihdoin Mustikkapyörteen parantajalle, vaikka tämä meinasikin karata jo kerran. Sitten tuo joko pyörtyi hapen puutteeseen tai stressiin, taikka vain nukahti. Leimusilmä oli antanut hänelle unikonsiemeniä. Mietin tuntuiko Kortetuikeesta samalta olla minun kanssani, kun sekosin vai oliko hän kanssani mielellään. En varmaan saisi siihen koskaan vastausta, sillä ei kolli kertoisi jos hän ei oikeasti pitäisi minusta. Tunsin ystäväni kuitenkin sen verran hyvin. Siksi oli hyvä, että otin itse häneen etäisyyttä, koska silloin hänen ei tarvitsisi tehdä sitä. Mustikkapyörre alkoi heräillä. Katsoin tätä edelleen yhtä neuvottomana kuin aikaisemmin.
“Onko jo hieman parempi olo?” kysyin hiljaa naaraalta. Hän kömpi hieman pystympään ja näytti hetken hieman sekavalta.
“Olet parantajan pesällä. Toin sinut tänne aikaisemmin. Olit tajuttomana vain pienen hetken”, kerroin siskolle, jos hän vaikka olisikin jo unohtanut missä oli ja hänestä tuntuisi samalta kuin minusta oli joskus tuntunut, kun olin herännyt unesta aivan sekavana. Sanoin, mitä olisin halunnut että minulle olisi sanottu.
//Mustikka?
KP-boosti käytössä
